VALTIJOKI & POROENO 02.07-28.07.2011

Vuotuisen kalastus reissun toteutin viime vuonna Käsivarren maisemissa. Pääosin kalastelin Valtijoella, ja lisäksi kävin myös poroenolla. Valtijoki on vuolas virta Käsivarren puuttomalla alueella. Valtijoki saa alkunsa Norjan puolella sijaitsevasta Somasjärvestä josta joki laskee Porojärveen. Joella on pituutta vajaa kaksikymmentä kilometriä. Pudotuskorkeutta tällä matkalla on lähes 150 metriä. Joen kalastosta löytyy rautua, harjusta, taimenta, ja siikaakin.


02.07. La Reissun aaton aatto

Kauan suunniteltu ja odotettu pohjoisen keikka rupeaa olemaan ovella. Tunne rupeaa olemaan jo samaa luokkaa kuin junnuna odotti Joulupukkia. Hiki hän tässä nousee jo pintaan pelkkää rinkkaa pakattaessa. Keli on mukavan helteinen, ajatuksenikin rupeaa olemaan melko poltteiset. Rinkan paino on asettunut 40 kiloon tai himpan ylikin. Äijän noustessa puntarille, viisari värähtää ja näyttää lähtö painoksi 90 kiloa. Onhan taas vara ravintoa mistä laihuttaa..

03.07. Su

Enää ei tarvitse odottaa. Matka starttaa viimein liikkeelle kohden pohjoista. Sää on edelleen helteinen. Edessä on taas lämmin ajo keli, kuin uusinta viime vuodesta. Ensimmäisenä etappina körryttelin Kuopioon Anulle ja Anssille. On tiedossa kaiketi jotakin muutto hommia, sillä haluan nostaa jotakin painavaa. Lähdössä oli havaittavissa pientä takkuilua. Ehdin ajella pari kymmentä kilometriä kun huomasin että jotakin oleellista taisi jäädä kyydistä. Auto ympäri ja ei kun hakemaan vaellus kenkiä, ei sen tärkeämpää...

04.07. Ma

Muutto hommat tuli suoritettua. Saunottiin, syötiin hyvin ja käytiin katsastamassa Savon yöelämäkin. Olihan melkoinen keikka savon sydämmeen, mut siitä ei sen enempää... Tokkopa tuossa huomenissa pääsisi jo jatkamaan matkaa.

05.07. Ti

Päivän jäljessä aika taulusta."Ja Juna kulkee taas, on sillä suunta tuonne pohjoiseen". Sää oli muuttunut pilviseksi, vaikutti oivalle ajo kelille. Kahdeksalta aamulla tarjosin kenkää kaasulle, matka rupesi taas taittumaan kohden Kilppisjärveä. Tein pienen koukkauksen välissä, käväsin viemässä Ouluun auton talvi renkaat. Ja sit länkää, nyt mua ei pysäytä enää kukaan :D. Joutuihan sitä vielä hieman poikkeamaan sivu teillekin. Äkäslompolon Eväskorin pizzoilla on vain niin kova vetovoima, että ei ole mahdollisuutta ajaa ohi. Koukkauksesta tuli pettymys, pitsan veivaajat olivat kesä lomalla. Ei sole mikhään!! Jatkoin matkaa Muonioon pizzan kiilto silmissä.




Klo 23.00 Kilppisjärven luontotalon parkkipaikalla

Nukuin yön autossa, en jaksanut käydä pystyttää telttaa. Hyvät levot vielä niin jaksaa aamulla iskeä rinkan selkään, ja lähteä tarpomaan kohden valttia. Itikkaa tuntui olevan jo parkkipaikalla hyvin runsaasti. Kuinkahan paljon niitä tulee olemaan tunturissa?

06.07. Ke

Ennen vaellukselle lähtöä kävin vielä aamupalalla retkeilykeskuksella. Hyvä aamupala piti sisällään puuroa, leipää, leikkeleitä, vihanneksia, munakokkelia, pekonia, jogurttia ja kahvia.. Nyt pitäisi jaksaa vaeltaa. Täytynee myöntää että taisi vähän jännittää kuukauden keikka tuntemattomaan, kun ei oikein sapuska maistunut. Keli näyttää juuri sopivalle vaellusta ajatellen, Saana oli hupussa ja ilmakin oli vielä aika viileä.

Reippaan vitosen kävelty, pidin ensimmäisen ruoka tauon. Itikka parvi haistoi välittömästi kun pysähdyin paikoilleen. No näistä inisijöistä tulee varmasti olemaan seuraa vielä useampaakin otteeseen, hyvää ravinto lisää vain. Vatsa täyttyi sopivasti pastalla ja matka jatkui kohden Saarijärven autiotupaa. Käveltävää tuvalle tuli vielä seitsemän kilometriä. Mikäs sitä olikaan vaeltaessa kun aurinko paistoi ja pieni tuulen vire vilvoitti. Autiotupa saavutettu. Tupa oli sopivasti vielä tyhjillään. Ensimmäisen yön nukuin tuvassa kun sattui olemaan mahdollisuus siihen. Nakkasin romut sisään vain ja läksin vilvoittavalle kylvylle. Kylpemisen jälkeen keittelin sapuskat ja kävin myöhemmin vielä kokeilemassa olisiko Ahti annillaan. Virppa kasaan ja heittelee. Siiman päähän laitoin mustan lipan. Ei aikaakaan kun raudut jo räpistelivät siiman jatkeena. Olivat kylläkin hyvin pieniä reilu 20 senttisiä, mutta suurimmat mitä olen saanut. Illalla myöhemmin tupaa asettui majaksi vielä kolme kaverusta. Lisäksi keskellä yötä tuli muutama vaeltaja tupaan. Unet jäivätkin sinä yönä varsin heikonlaiseksi.

07.07. To Saarijärvi

Matka jatkui kohden määrän päätä. Samalla kun ahdoin puuroa turpaani, katselin tuvan ikkunasta avautuvaa näkymää päivän kovimmasta etapista. Edessä oli kuutisen kilometriä pelkkää kivikkoista nousua. Tarkoitus oli vaeltaa Kuonjarjoen tuvalle, sinne tuli matkaa reilu yhdeksän kilometriä. Sää oli aurinkoinen kun nostin rinkan selkään ja lähdin tallaamaan kivikkoista polkua. Nousu tuntui melko rankalle, kivikon vaikeuttaessa etenemistä. kun nousu alkoi olemaan taivallettuna oli jalatkin sen mukaisessa hapessa. Pidin topissa lyhyen energian tankkaus tauon nauttimalla pientä purtavaa. Taivaalle rupesi kerääntymään paksumpia pilviä. Illaksi oli kuulemma luvattu vesisadetta, jos sitä vielä kerkeisi sateen alta pois. Vielä oli toinen mokoma taivallettavana tällä päivälle tavoittaakseni Kuonjarjoen tuvan. Mutta loppu pätkä oli lähes perkkää alamäkeä, joka ei nyt juurikaan helpota etenemistä. Melkein väittäisin että kipuaisin mielummin rinnettä ylöspäin. Nyt kuitenkin taivalletaan vaan rauhassa eteenpäin ja nautitaan maitohapoista. Kuonjarjoen tuvan saavutettuani pidin ruoka tauon ja otin pienet levot päälle. Vaeltajaa oli aika paljon liikenteessä, suurin osa oli joko tulossa Haltilta tai menossa sinne. Tarpeeksi happea otettuani, iskin romut selkään ja läksin paanalle. Taival Kuonjarjoelta tulee olemaan Meekonjärvelle edellistä pätkää helpompi. Matkaa tupien välillä on kymmenen kilometriä. Oli kuitenkin sille päivälle liian pitkä matka käveltäväksi, vaikka kuin näytti kartalta katsottuna helpolle pätkälle. Olen kävellyt nyt kolmisen kilometriä, tunne kropassa pakotti pistämään ensimmäisen teltta leirin pystyyn. Sopivan näköinen paikka leirille löytyikin erään pienen joen penkalta. Juuri kun sain leirin pystyyn niin rupesi satelemaan. Hevostietotoimiston ennustus piti siis paikkaansa. Taival on edennyt jo ihan mukavasti. Kilpparilta olin jo kävellyt 24 kilometriä ja valtillekkin oli matkaa enään 20 kilometriä. Sade ja höttiäiset rummuttivat mukavasti telttaa kun kömmin makuupussiin nauttimaan anabolisista asteroideista. Hyvää yötä!.

Venejärvi
Vancajávri

08.07. Pe

Aamupala huiviin, leiri purkuun ja menoksi. Tänään oli suunitelmissa kävellä niin lähelle toskalia kuin suinkin jaksan. Sää oli pilvinen ja hieman ripotteli vettäkin. Vaikutti taas varsin oivalle vaellus kelille. Jalat tuntuvat taas kestävän hyvin menoa. Taival eteneekin mukavasti helppo kulkuista polkua pitkin. Käveltyäni nelisen kilometriä, silmieni edessä avautui näkymät Porojärvelle. Siintä intoutuneena ajattelin poiketa hieman suunnitellusta reitistä. Oikaisin hieman ja kävelin Saivaaran etelä puolelta suoraan Reikämaan kahlaamolle. Ukkoskuuro oli nousemassa ryminällä päälle. Pysähdynkin odottamaan myräkän laantumista Saivaaran kupeeseen. Kummasti vain herättää rajuilma kunnioitusta erämaassa. Ei vain uskaltanu seurata mahtavaa luonnon näytelmää seisaaltaan, vaan nöyrästi oli iskettävä munat turpeeseen kiinni.
Oikasuni osoittautui virheeksi, tarkemmalla kartan silmäilyllä huomasin että pohjois puolella Saivaaraa olisi mennyt polku. Vaihtoehtoiseti nyt jouduin kulkemaan kilometrin alaspäin hidas kulkuista rakkakivikkoa. Ei autanut, oli pakko vain selvittää rinne rauhassa alas. Sadekuuro oli vielä mukavasti kastellut kivet entistä liukkaammiksi. Alas päästyäni oli edessä vielä pari joen ylitystäkin. Tarkkaa touhua raskaalla kuormalla, mutta turvallisesti selvisin niistäkin. Tosin viimoinen ylitys oli helppo kun vesi oli niin matalalla että pääsin kiviä pitkin hyppimään kuivalle maalle. Tämän päivän vaellus olikin sitten tässä. Leiri vain pystyyn ja sapuskan valmistukseen. Kävelyä kertyi tälle päivälle vain kymmenen kilometriä. Huono reitin valinta kulutti energiaa niin paljon että on parempi hengähtää hetki, jatkan huomenna sitten paremmilla voimilla matkaa kohden valtia. Valtijoelle oli enään matkaa yhdeksän kilometriä, määränpääni rupesi siis olemaan jo kohtuullisen lähellä. Vielä ennen telttaan kömpimistä käväisin viereisellä järvellä kokeilemassa jospa Ahti olisi ollu annillaan. Leirin puoleinen ranta oli vain sen verran matala että se vaikeuttaa kalastustani. Järven tyyni pinta rikkoutui kalojen tuikki renkaista. Olinkin näkemästäni toiveissani että tänään saan kalaa pannulle. Valitettavasti kalat olivat tois puolen järveä. Väsymyksestä ja runsaasta itikka populaatiosta johtuen, en jaksanut lähteä tarpomaan toiselle puolelle järveä. Jälleen oli nöyrästi vain tyydyttävä pelkkään pussi pastaan.

Toskaljärvi
Doskaljávri

Valtijoki
Válddejohka

09.07. La

Teltasta ulos kömmittyäni keli oli mitä mahtavin. Ei tuulen virettäkään. Sääsketkin olivat kaikonneet, että senkin puolesta oli lokoisat tunnelmat paistattaa päivää jäkälä mättäällä. Kopteri ja lentokone toivat alvariinsa lisää kalastajia tunturiin. Tänään oli tarkoitus rykäistä Valtin varteen. Poikkesin toskalin kautta, onhan se sentään parhaimpia rautujärviämme. Täytyhän sitä hieman nakata virppaakin toskalilla. Toskali näytti varsin hiljaselta kalojen suhteen. Tuuli ja päivän paiste häiritsi tehokkaasti kalastusta. Viimeinkin saavutin valtijoen. Kello oli 19.00 kun istun ranta törmällä hämmästelemässä jokea. Näkymien eteen olin tarponut 40 kilometriä. Oli sanoin kuvaamaton tunne nähdä jokivarsi ensimmäistä kertaa. Ukonilmakin teki taas tuloaan. Leiri pystyyn, virkistävä pesu raikkaassa joessa ja sapuskaa naamaan. Väsytti sen verran että kömmin teltan uumeniin.

Maailmanhuippu

Back to river

10.07. Su Muolimanhuipulla

Aamulla huomasin että teltan sisään oli vähän tiputtanut vettä. Koko yön oli satanu vettä ja ukostanu, tuli kuuroa kuuron perään. Olis mukavaa jos tuo kelikin rupeis poutiintumaan. Kostea lämmin ilma suosi kummasti sääskiä. Tämä on sitä lapin kesän exsotiikkaa. Ensimmäinen kalastus päivä oli takanapäin. Aamupäivällä kävin liottamassa perhoja tuloksetta. Maailmanhuipun ylä puolisella suvanto pätkällä kävi kovasti kaloja pintomassa. Tarjosin niille lähes koko perhorasiallisen. Mitään ne eivät vain kelpuuttaneet, mitä kaloja ne sitten olivatkaan. Käväsin tässä välissä teltalla syömässä ja pienellä lepo tauolla. Hetken levättyäni lähdin uudelleen samalle suvannolle. Otin mukaan nyt myös virvelin jos sillä sattuisin saamaan ruokakalan. Virppaa nakattaessa alkoikin tapahtua, kalaa räpisteli alvariinsa siiman päässä. Nakkasin mustalla mepsillä suvantoon kun jysähti kunnolla. Tärppi oli vihainen ja hetken väännön jälkeen rannalla komeili 47,5 senttinen taneli. Tästä sainkin parikin maittavaa ateriaa.
Illalla palasin vielä suvannolle jos selviäis mitä ne pintomassa käynneet kalat oikein olivat. Kyllä kannatti kammeta kalalle. Sain elämäni ensimmäisen perho raudun. Kalalla oli mittaa 44 senttiä. Rautu oli siiman päässä melkoinen torpeedo. Kuvasin komistuksen ja vapautin sen takaisin valtakuntaansa. Rautu kelpuutti keltaisen Klinchammerin. Hyvillä mielin saatoin palata nyt leiriin nauttimaan paistetuista taimenen fileistä. Kylmä yö oli tuloillaan, taidan sujahtaa makupussiin lämmittelemään. Hyvää yötä!!





11.07. Ma

Herättyäni läksin heti kalaan. Kävin samalla suvannolla mistä eilen sain raudun. Pieni tuulen vire kävi, rauduista ei näkyny merkkiäkään. Yhden pienen taimenen sain pintaperholla. Palasin takaisin teltalle huttuja hämmentämään. Päivä kalasteltuni, saaliinna keskenkasvuisia taimenia ja rautuja. Koko päivän oli taas sadellu ja ukkostanu. Tuulikin rupesi puhaltamaan pohjoisen puolelta. Ilma viileni hetkessä, vielä ei kuitenkaan tarvinnut villapaitaa.

12.07. Ti

Tuuli puhalsi edelleen varsin napakasti jäämereltä päin. Välillä oli kuitenkin lyhyitä tyynempiä jaksoja. Aamupala oli selättänyt kalastajan nälän, ja taas olin täydessä iskussa lähtemään joelle kikkailee. Suvannolle saavuttuani pintominen oli käynnissä. Siimat ulos kelalta ja perhoa tarjolle. Kaikkea tuli taas kokeiltua huonolla menestyksellä. No sain kuitenkin yhden raudun ruoka kalaksi. Kopteri toi vähän matkan päähän lisää kalastajia. Suottaapi olla että kohta törmääpi muihinkin kalastajiin. Joella ei ollu tänäänkään juuri minkään laista elämää. Vettä sateli ja tuuli pohjosen puolelta. Oli mukavaa kölliä teltassa ja kuunnella kuinka sade rummutti telttaa. Teltta rupesi muistuttamaan päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän kanalaa. Näinköhän tuohon makariin jää yhtään höyhentä.





13.07. Ke

Tuulen suunta ei ole muuttunut mihinkään. Keli on pilvinen, sateen uhka leijuu ilmassa koko ajan. Aamupalan jälkeen kävin vähän kokeilemassa olisiko ahti tänään annillaan. Kalat olivat sulkeneet kitansa ja painuneet pohjalle murjottamaan. Taitaa olla parasta kalastajankin painua teltan uumeniin ja sulkea sviitin ovi perässä... Hyvähän täällä on tuulta pidellä. Tuuli repikin varsin lahjakkaasti telttaa, jospa pysyttäisiin kuitenkin vielä turpeessa kiinni. Päivä jatkui saman kaavan mukaan, välillä kalastelua ja sitten taas levyttämistä teltan suojassa. Tänäänkin sain yhden n.30 senttisen raudun. Kovin kovaa ruuhkaa ei ole joella vielä ollut. Muutamia kalastajia näkyi päivän mittaan. Tuuli ei taida tyyntyä. Elikkäs ei muuta kuin makariin ja untenmaille. Öitä!!





14.07. To

Tuulen suunta oli hivenen muuttunut lähemmäksi länttä. Kävin vähän kopasemassa jokea, oli aivan kuollutta. Jonkun verran näkyi kuoriutuvia hörrijäisiä. Ehkäpä tämä tilanne tästä vielä päivän mittaan muuttuu parempaan päin. Virralla oli senverran kuollutta, että oli hyvä hetki käydä itse lotraamassa jordaaniassa. Taivas selkeni, sen myötä tuulikin jälleen napakoitui. Parempi vain pysytellä teltassa ja odotella parempia aikoja. Illalla tuuli hieman rauhottui ja samalla ilmakin viileni entisestään. Muutamalla heitolla kävin toteamassa joen jälleen kuolleeksi. Ei muutakuin sapuskan keittoon ja sen myötä unta palloon. Muuten! radio on lopullisesti hajalla. Eipä se olis kuulunukkaan, mutta varmistimpa nyt ainankin täydellisen uutis pimennon..

Ádjatoaivin huipulta

15.07. pe

Aamulla pakkasin romut kasaan ja siirryin uuteen leiriin lähemmäksi porojärveä. Pari päivää tässä pyörin valtin loppuosilla ennen kuin siirryn kokekeilemaan kalaisia poroenon virtoja. Tänään sain vain yhden alamittaisen tanun. Sää oli taas varsin tuulinen. Illasta keli tyyntyi. Taivaskin selkeni, taitaa olla tulossa kylmä yö. Täytynee kait vetää pipoa korville.. Tänään sain yhteyden sivistykseenkin viereiseltä tunturin laelta.










16.07. La

Aamupuurot naamaan ja jordaaniaan vaan huiskaa. Sää oli aurinkoinen ja heikko tuulinen. Tämän päivän kalastukset keskitin valtin viimosille suvanto pätkille. Saalistakin joki tarjos ihan mukavasti. Kauniita ovat vain nämä luonnon kalat, vähän toista ovat kuin meillä etelässä uiskentelevat pulla lohet. Vaikkakin eivät ole ollu vielä koolla pilattuja, niin pirun kovia taistelijoita ovat. Sain aamupäivällä 39 ja 42 senttiset taimenet. Kumpikin kelpuutti rusehtavan harmaan pinturin. Aivan uskomatonta touhua kalastaa pintaperholla näissä kirkkaissa vesissä, parasta mitä voi housut jalassa harrastaa. Lounaaksi pääsin keittelemään jälleen maittavan sopan tanusta. Hutut turpaan mätettyäni suuntasin piiska kainalossa takas virralle. Silmissä kiiluivat vaan ne kuuskytä senttiset harrit. Aikani vartuin suvannon penkalla tähyillen jos niitä pintomisia rupiais näkymään. Tovin istuttuani isoja harjuksia ilmaantui käyskentelemään suvannolle. Siiman päässä oli vielä sama perho millä olin saanut hetkeä aikaisemmin taimenet. Ei tarvinnut kovin montaa tyhjää heittoa tehdä kun siiman päässä lojahti. Siinä meinas isolla miehellä olla löysät plyyssillä kun siimat kiristyivät. Välitettavasti se kohtaaminen päättyi lyhyeen. Tästä innostuneena vaihdoin pyyntiin lähes samanlaisen uuden perhon mutta väri vaihtui mustaksi. Pinturi valikoimat oli varsin olemattomat. Kaiketi ensi talvena pitäis istua enemmin perhopenkin ääressä, ettei moinen pääsisi toistumaan. Harreja kävi kovasti pintomassa. Myöhemmin sainkin siiman päähän pirteän taistelijan. Harrilla oli mittaa 42 senttiä.Tästä sainkin hyvän iltapalukan itselleni. Ilma rupesi illasta pilvistymään ja hieman ripotteli vettäkin...

Reissun suurin

17.07. Su

Kalalle lähteminen venähti pitkälle puoleen päivään. Yöllä sateli aika rapsakkaasti vettä. Päivän kalastelin samoilla spoteilla mistä eilenkin tavoitin saalista. Tänäänkin samoilta sijoilta tavoitin harreja. Olivat 37 ja 39 senttiset harjukset, vapautettavaa kaliberiä. Illan korvilla läksin katselemaa alinta suvanto pätkää ennen Porojärveä. Mestoille päästyäni suvanto suorastaa kuhisi harreista. Harrit vaikuttivat melko kookkailta kun kävivät eviänsä näyttelemässä. Henkeä pidätellen seuraan kun tummat tukkia muistuttavat hahmot nousevat pintaan. Olen kahlanneena lähes kainaloita myöten jordaaniaan ja siellä odotan ja odotan Käsi täristen siimojen kiristymistä. Yritys palkittiin monen hudin päätteeksi. Sain harrin jolla oli mittaa 46 senttiä, suurin tähän asti saaduista. Puoli metriä lähestyy... Jälleen vatsan täytteeksi sain hartsaa. Kahluuhousuni vuotavat pahaksi onneksini. Yksi kahlaus päivässä ja sit kuivatellaan välineitä. Koitetaan nyt pärjätä mutta Näätämölle on saatava ehdottomasti jo uudet housut jalkaan. Kopteri kuskas taas lisää porukkaa joki varteen. Myöhemmin vielä illalla kun kävin kalassa niin törmäsinkin näihin kahteen kalastajaan. Olivat Tampereelta tulleet. Kopteri kyyti maksaa kuulemma tonnin verran valtin alaosille. Pitänee varmaan kokeilla joskus tulevaisuudessa kyseinen kyyti. Mut nyt on kuitenkin käytävä taas körmölleen. Öitä!!

Poroeno
Boazoeatnu

18.07. Ma

Aamu valkeni hyvin sumuisena ja kostean oloisena. Tänään tarkoituksena on siirtyä Poroenon ranta penkoille. Aamupalan syötyäni pakkasin leirin kasaan ja läksin talsimaan kohden määränpäätäni jota en vielä tarkalleen tiedä. Katsotaan mihin karavaani pysähtyy. kuusi ja puoli kilometriä käveltyäni löysin sopivan paikan leirin pystyttämiseen. Siirtymälle sattui vain yksi telttaleiri. Porukka oli kotoisin pääkaupunki seudulta, olivat liikenteessä kumi veneellä ja määränpäänä heillä oli kuulemma Markkina kylä. Onnea vaan heille yritykseen! Vettä oli sen verran vähän että kivinen tulee olemaan matka. Keli on pysytellyt koko päivän hyvin kostean harmaana. Vielä kun tuossa pesasen vaatteet ja vielä itsenikin, niin olenkin valmis kömpimään lämpimään makariin. Ei muutakuin unta kuuppaan!!




19.07. Ti

Ei paljon houkuta kömpii teltasta ulos kun silmät avattuaan näkee ötököistä mustana olevan teltan eteisen. Ei auta! Ulos rytkeellä ja rytinällä vain ja juosten kuteet niskaa, niin siitä selvii parhaiten... Aamusta sää on tuulinen ja sateinen. Kävin jokusen tunnin piiskaamassa virpalla leirini huudeilla olevaa suvantoa. Näissä tuuli oloissa päätin suosiolla kalastaa vain virvelillä. Tuuli puhkui ja puhisi navakasti etelän puolelta. Kahlasinkin siksi tois puolen jokee, niin sain jotenkin edes kalastettua. Kuivan alku kesän johdosta joessa on niin vähän vettä, että kahlaaminen yli virran onnistuu melkein mistä vain. Harjukset seurasivat kovasti lipan perässä. Yhtään hartsaa en kuitenkaan saanut ylös asti nostettua. No joskus käypi näinkin!! Kalastuksen tiimellyksessä mietiskelin että yhtään rantarosvoa en ole vielä nähny näissä virroissa. No, taas olis kaiketi pitäny olla ajattelematta. Ei aikaakaa kun siimoja jo tempo pieni n. puolentoista kilon luokkaa oleva hauen pulikka. Tapahtuman tiimoilta ajattelinkin siirtyä leiriin murkinan ääreen. Tänään joudun syömään ainoastaan pussi sapuskaa. Hyvää vaihtelua, tullu tuota kalaakin syötyä sen verran että suomut jo kasvanee kohta. Illasta keli tyyntyi ja muuttui aurinkoisemmaksi. Hyvästä kelistä huolimatta kaloja ei näkynyt pintomassa. Itikan määrä sen sijaan lisääntyi kovasti. Voi olla että huomenna taidan siirtyä takaisin valtille.




20.07. Ke

Olen ollut nyt tasan kaksi viikkoa jäkhällä. Viikon päästä olen jo kävelemässä kohden Kilppisjärveä. Näin se vain aika vierähtää täällä yynäässä. Tänään tulin takaisin valtille. Löysin mukavan paikan teltalle hiekkavallien suojasta. Tässä on muka pitää leiriä vaikka koko loppuaika minkä vietän tällä. Sää pysytteli aamupäivän aurinkoisena, nyt taas satelee ja ukostaa. Tyypillistä tunturissa että keli voi vaihtua hyvinkin tiuhaan. Illasta kolusin taas alemmalle suvannolle. Sielähän ne suurehkot harrit taas odottivat ottajaansa. Meninkin nyt toiselle puolelle jokea, josta pääsen mukavasti heittämään rantapenkalta. Näin vältyn kahlaamiselta ja sen myötä sitten kurahaalareiden kuivaamiselta. Kalastus kuitenkin osoittautui hankalammaksi tältä kyseiseltä puolelta. Heiton päätteeksi siima jäi virtauksesta johtuen aina lenkille. Käytännössä kattoen vastaisku jäi tästä johtuen aina liian myöhäseksi. Mutta selityksistä huolimatta kalat vetivät siis tänäänkin pidemmän korren.




21.07. To

Sää oli aamusta puoli pilvinen. Ensi nuuhkasulla vaikutti että taas on tulossa lämmin päivä. Palasin suvannolle, jos tällä kertaa onnistaisi paremmin. Suvannolla näytti hiljaselta, näkyi vain muutamia pintomisija. Tarjosin ensimmäisenä kuulapäistä pupaa, ei tulosta. Vaihdoin pinturiin, muutama pieni harjus yrittikin hamuta perhoa. Sama kaava rupes toistumaan mikä illallakin, järestään harrit jäivät tarttumatta perhoon. Tuumailin penkalla, että nyt kyllä täytyy olla jo miehessä vikaa kun yhtenäänsä tulee karkuutuksia. Täytynee jälleen vain nöyrtyä ja lähteä pussi sapuskan keittoon. Sapuskan syötyäni läksin ottamaan hikeä pintaan kiipeämällä taas leirini takana kohoavalle tunturin laelle ottamaan yhteyksiä sivistykseen. Ilma oli varsin painostava, ukkoskuuroja oli taas odotettavissa. Ilta puolella läksin kalastelemaan suvanto pätkiä. Kalastalin puoleen yöhön ilman minkäänlaista kontaktia kaloihin. Koko illan sateli vettä varsin rankasti. Ikävän yllätyksen sain huomata kalalta palattuani. Kännykkäni oli hörpänny vettä sisäänsä. Luurin sekä takin olisi pitäny kestää vettä. Eipä kuitenkaa kestänyt ja nyt ollaan sitten ilman kännykkää. Puhelin pitää kuitenkin todella hyvin veden sisällään, kaiketi tehtaalla menny tiivisteet väärin päin. :D




22.07. Pe

Päivät ne vain vierivät. Aamulla oli pilvinen keli. Ei näyttänyt heti siltä että olisi tulossa lämmin päivä. Kännykän ruutu on edelleen huurussa. Sopiva työväline kun olis niin saattaisin saadakkin kuoret auki, kuivattaakseni puhelimen. Lähdin kyselemään naapuri teltalta olisiko heillä ollu sattumaltaa mukana työkalupakkia. Työkalua ei löytynyt, mutta tarjoilut olivat kuitenkin kohdillaan. Tuntui suorastaan joululta. Vahvaa kahvia, mässyjä, suklaakeksejä, ruisleipää, voita, juustoa sekä olutta. Kylläpä maistu hyvältä. Pieniä asioita mutta varsin toimivia täällä erämaassa. Kävin kalastelemassa suvantoja. Kalastaessani huomasin mukavaksi yllätykseksi että joltakin oli tippunu oluita repusta. Tämähän rupee menemään jo ryyppäämisen puolelle, jos pari olutta imee kitusiinsa päivässä :D. Säästänkin oluet pahan päivän varalle. Illalla en tavoittanu yhtään kalaa. Kopteri toi illasta lisää kavereita tuohon viereen. Heidän leirinsä on tuossa 300 metrin päässä.







23.07. La

Vettä satelee jälleen. Päivän kahlailut taas suoritettu ja taas kuivattelen vermeitä. Mikä mukavaa niin sain kuitenkin tälle päivälle ruokakalan. Ahti antoi kaksi 40 senttistä harria, joista toisen päästin pois. Olin siinä toivossa että pintomassa käyneet isommat harrit olis kelpuuttanu tarjoukseni. Turhaan!! Ahneeksi kun rupiaa niin lopputuloksen varmaan arvaattekin. Pääsenkin nyt paistamaan kalan oikealla voilla. Kylkeen vielä kunnon ruisleipää.. AVOT!! Kyllä tässä olenkin jo kaivannut rasvaa niveliin. Vettä jaksaa lotuta. Turhaa mennä taas kastelemaan romppeita, jotenka taidan siirtyä untenmaille.

24.07. Su

Päivä oli todella sumuinen. Aamupalan syötyäni läksin morjestamaan vielä tampereen kavereita kun olivat lähdössä tänään sivistykseen. Sumu vain lisääntyi päivän kuluessa ja kopteria ei vain kuulunut. Päivän lennot olivat kaiken kaikkiaan reippaan seitsämän tuntia myöhässä. Täysin normaalia, johonka kyllä kannatta varautua jos lentämällä jokivarteen meinaa tulla. Viimein kuitenkin kopterikin tuli ja kaveritkin pääsivät kotimatkalle. Sumusta johtuen kopteri joutui lentämään todella matalalla. Kieltämättä hiukan olisi houkuttanut hypätä kyytiin kun toi pizzan himo rupeaa olemaan jo aika sietämätön. Voi olla että lähden jo huomenna etenemään kohden sivistystä. Tänään vois pitää pieni muotoiset kemut...

Nuukakentän autiotupa

25.07. Ma

Valtijoki taitaapi olla nyt nähty ja on aika lähteä kohden Kilppisjärveä. Aamupuurot naamaan, leiri purkuun ja eikun tossua toisen eteen. Eilinen "gaalailta" teki tehtävänsä ekassa nousussa. Päivän vaelluksesta selvisin ja pääsin Nuukakentän autiotuvalle. Oli jo sen verran myöhä että en kehannut mennä tupaan koluamaan. Kävin maaten pihamaalle. Teltan pystyttäminen navakassa tuulessa loi kyllä oman haasteensa.

26.07. Ti

Vaellus kelit ovat olleet kyllä tällä reissulla kohdillaan. Tänäänkin olen saanut tallata mahtavassa kelissä. Vaellusta tälle päivää tuli 20 kilometriä. Kerkesin justiin sopivasti saarijärven autiotuvalle ennen kuin alkoi sataa. Autiotuvassa oli varsin tiivistunnelma. Mukavaa oli päästä yöpymään tupaan. Ilta vierähti mukavasti kuunnellessa mielenkiintoisia reissu tarinoita.

27.07. Ke

Se olis sitten tämän keikan viimoinen vaellus. Tallattavaa oli vain 12 kilometriä. Helppo nakki!! Viimoinenkin vaellus sujui mahtavasti ilman ongelmia. Oli sanoin kuvaamattoman mahtava olo kun pääsin takaisin kilpparille. Ensimmäisenä menin kauppaan ja ostin rasvasia herkkuja sekä sekä tuoreimmat lööppi lehdet. Kolmen viikon uutis pimento oli hetkessä paikattu. Otin kahdeksi yöksi huoneen retkeilymajalta. Majoitus aamiaisineen maksoi 76 euroa. On paljon asijoita joita osaa arvostaa toisel viissii kun on ryynänny tovin tunturissa. Esim. Lämpimään suihkuun, saunaan ja pehmeälle patjalle pääseminen oli jotakin aivan taivaallista. Suosittelen lämpimästi kaikille pikku retkeilyä, jos suinkin on vain mahdollista.

28.07. To

Hyvin nukuttu yö pehmeellä hestenssillä. Päälle loisto aamiainen, pekonia, nakkeja, sämpylää, marjoja ja sumppia. Oli vähän toista kun kaurapuuro ja kuiva näkkileipä. Kahvi tosin maistui lepikossa paremmalta. Nyt nautitaan vielä yleellisyyksistä. Huomenna lähden jo kohden Näätämöjokea. Vielä olis siis viikon verran lomaa jäljellä lapin maisemissa. Kyllä kelpaa!! :))