Tutustumassa Vantaankoskeen

Loppukuohut ja loppuliuku, taustalla vanha huopatehdas

Kehä III alta, kosken niskalta

Vanha pato ja pääkoski

Ajattelin kerrankin vietää vapaapäivän jotenkin muuten kuin makaamalla kokopäivää sohvalla. Kun olin heittänyt elinan töihin suunnistin kameran kanssa kohti Vantaankoskea. Ensi vaikutelma oli järkytys... parkkipaikat olivat aivan kosken vieressä ja toiseksi... RISTUS NOTTA mikä lentomelu. Helsinki-Vantaan pääkiitotie on juuri kosken kanssa samansuuntainen ja niitä koneita menee aivan jatkuvasti. No ehkä tämä tuo sen oman eksotiikan. Kalastajia oli vain kaksi ja niistäkin toinen oli umpikelaulos uivelo, mutta vesi tosin on todella korkealla. Ylhäällä on pieni kuva kokoelma reissusta ja kuten kuvista huomaa vesi on kuin Nesquikkia... ei kovinkaan huokuttelevaa. Kahlatessa sauva taitaa olla aika ehdoton kun veden näkyvyyvs on jotain 1mm luokkaa. Mutta tän kuun lopussa tai ens kuun alussa pitää ottaa kalavehkeet mukaan ja lähteä uudelle reissulle...Ties vaikka lohen nostais!
T: Janhol

1 kommentti:

kalamatti kirjoitti...

Vettä näyttäis ainakin olevan lohille. Saattaapi olla että ne tarvii sondin sijasta kaks teholinssejä, että ylipäätänsä näkevät syödä ;)
Kalastuksen ohessahan saa mukavasti
keitellä vaikka sitä Nesquikkia :)
Mutta varmasti kalaisa virta. Kalaahan tässä juu pitäisi jo päästä,
pitäis varmaan lähteä käymään siellä
kiesilän ojalla. On kuulema ollut keväisin taneleita, kempä tietää.