Hammonjoki 17.05.2014

 Yläjuoksua

 Pitkästäaikoo tuli lähdettyä varrelle virran. Mikäs oli naatiskellessa kun aurinko paistoi täydeltä terältä, taisivat siinä päivän aikana jo helle rajatkin paukkua. Auringon ottoa siis parhaimmillaan. Hammonjoki virtaa päijät-hämeessä lähellä Hollolan kirkonkylää. Hammonjoella on sallittua vain kalastaa perhokalastusvälinein. Hammossa on luontaisesti lisääntyvä taimen ja puronieriäkanta. Paikkana Hammonjoki on aika pieni muotoinen mutta sitäkin haasteellisempi kalastus kohteena. Päivän aikana sain joitakin pieniä nierijöitä ja muutamaan isompaakin oli kosketus. Saatanpa vielä palata virran ääreen tämän kesän aikana.

Pieni mutta kiivas

Alajuoksua

Kauden avaus Sonnanjoella 30.05.2012

Koski kausi 2012 saatiin avatuksi. Kävästiin Tuomon kanssa suoristelemassa virralla siimoja. Illan keikasta ei saaliin puoleen ole juurikaan mainittavaa. Mutta kaikinpuolin oli mahtavata taas päästä talvihorroksen jäljiltä varrelle virran. Nyt siimat vain kireälle ja jojelle hämmentämään !! 


 

VALTIJOKI & POROENO 02.07-28.07.2011

Vuotuisen kalastus reissun toteutin viime vuonna Käsivarren maisemissa. Pääosin kalastelin Valtijoella, ja lisäksi kävin myös poroenolla. Valtijoki on vuolas virta Käsivarren puuttomalla alueella. Valtijoki saa alkunsa Norjan puolella sijaitsevasta Somasjärvestä josta joki laskee Porojärveen. Joella on pituutta vajaa kaksikymmentä kilometriä. Pudotuskorkeutta tällä matkalla on lähes 150 metriä. Joen kalastosta löytyy rautua, harjusta, taimenta, ja siikaakin.


02.07. La Reissun aaton aatto

Kauan suunniteltu ja odotettu pohjoisen keikka rupeaa olemaan ovella. Tunne rupeaa olemaan jo samaa luokkaa kuin junnuna odotti Joulupukkia. Hiki hän tässä nousee jo pintaan pelkkää rinkkaa pakattaessa. Keli on mukavan helteinen, ajatuksenikin rupeaa olemaan melko poltteiset. Rinkan paino on asettunut 40 kiloon tai himpan ylikin. Äijän noustessa puntarille, viisari värähtää ja näyttää lähtö painoksi 90 kiloa. Onhan taas vara ravintoa mistä laihuttaa..

03.07. Su

Enää ei tarvitse odottaa. Matka starttaa viimein liikkeelle kohden pohjoista. Sää on edelleen helteinen. Edessä on taas lämmin ajo keli, kuin uusinta viime vuodesta. Ensimmäisenä etappina körryttelin Kuopioon Anulle ja Anssille. On tiedossa kaiketi jotakin muutto hommia, sillä haluan nostaa jotakin painavaa. Lähdössä oli havaittavissa pientä takkuilua. Ehdin ajella pari kymmentä kilometriä kun huomasin että jotakin oleellista taisi jäädä kyydistä. Auto ympäri ja ei kun hakemaan vaellus kenkiä, ei sen tärkeämpää...

04.07. Ma

Muutto hommat tuli suoritettua. Saunottiin, syötiin hyvin ja käytiin katsastamassa Savon yöelämäkin. Olihan melkoinen keikka savon sydämmeen, mut siitä ei sen enempää... Tokkopa tuossa huomenissa pääsisi jo jatkamaan matkaa.

05.07. Ti

Päivän jäljessä aika taulusta."Ja Juna kulkee taas, on sillä suunta tuonne pohjoiseen". Sää oli muuttunut pilviseksi, vaikutti oivalle ajo kelille. Kahdeksalta aamulla tarjosin kenkää kaasulle, matka rupesi taas taittumaan kohden Kilppisjärveä. Tein pienen koukkauksen välissä, käväsin viemässä Ouluun auton talvi renkaat. Ja sit länkää, nyt mua ei pysäytä enää kukaan :D. Joutuihan sitä vielä hieman poikkeamaan sivu teillekin. Äkäslompolon Eväskorin pizzoilla on vain niin kova vetovoima, että ei ole mahdollisuutta ajaa ohi. Koukkauksesta tuli pettymys, pitsan veivaajat olivat kesä lomalla. Ei sole mikhään!! Jatkoin matkaa Muonioon pizzan kiilto silmissä.




Klo 23.00 Kilppisjärven luontotalon parkkipaikalla

Nukuin yön autossa, en jaksanut käydä pystyttää telttaa. Hyvät levot vielä niin jaksaa aamulla iskeä rinkan selkään, ja lähteä tarpomaan kohden valttia. Itikkaa tuntui olevan jo parkkipaikalla hyvin runsaasti. Kuinkahan paljon niitä tulee olemaan tunturissa?

06.07. Ke

Ennen vaellukselle lähtöä kävin vielä aamupalalla retkeilykeskuksella. Hyvä aamupala piti sisällään puuroa, leipää, leikkeleitä, vihanneksia, munakokkelia, pekonia, jogurttia ja kahvia.. Nyt pitäisi jaksaa vaeltaa. Täytynee myöntää että taisi vähän jännittää kuukauden keikka tuntemattomaan, kun ei oikein sapuska maistunut. Keli näyttää juuri sopivalle vaellusta ajatellen, Saana oli hupussa ja ilmakin oli vielä aika viileä.

Reippaan vitosen kävelty, pidin ensimmäisen ruoka tauon. Itikka parvi haistoi välittömästi kun pysähdyin paikoilleen. No näistä inisijöistä tulee varmasti olemaan seuraa vielä useampaakin otteeseen, hyvää ravinto lisää vain. Vatsa täyttyi sopivasti pastalla ja matka jatkui kohden Saarijärven autiotupaa. Käveltävää tuvalle tuli vielä seitsemän kilometriä. Mikäs sitä olikaan vaeltaessa kun aurinko paistoi ja pieni tuulen vire vilvoitti. Autiotupa saavutettu. Tupa oli sopivasti vielä tyhjillään. Ensimmäisen yön nukuin tuvassa kun sattui olemaan mahdollisuus siihen. Nakkasin romut sisään vain ja läksin vilvoittavalle kylvylle. Kylpemisen jälkeen keittelin sapuskat ja kävin myöhemmin vielä kokeilemassa olisiko Ahti annillaan. Virppa kasaan ja heittelee. Siiman päähän laitoin mustan lipan. Ei aikaakaan kun raudut jo räpistelivät siiman jatkeena. Olivat kylläkin hyvin pieniä reilu 20 senttisiä, mutta suurimmat mitä olen saanut. Illalla myöhemmin tupaa asettui majaksi vielä kolme kaverusta. Lisäksi keskellä yötä tuli muutama vaeltaja tupaan. Unet jäivätkin sinä yönä varsin heikonlaiseksi.

07.07. To Saarijärvi

Matka jatkui kohden määrän päätä. Samalla kun ahdoin puuroa turpaani, katselin tuvan ikkunasta avautuvaa näkymää päivän kovimmasta etapista. Edessä oli kuutisen kilometriä pelkkää kivikkoista nousua. Tarkoitus oli vaeltaa Kuonjarjoen tuvalle, sinne tuli matkaa reilu yhdeksän kilometriä. Sää oli aurinkoinen kun nostin rinkan selkään ja lähdin tallaamaan kivikkoista polkua. Nousu tuntui melko rankalle, kivikon vaikeuttaessa etenemistä. kun nousu alkoi olemaan taivallettuna oli jalatkin sen mukaisessa hapessa. Pidin topissa lyhyen energian tankkaus tauon nauttimalla pientä purtavaa. Taivaalle rupesi kerääntymään paksumpia pilviä. Illaksi oli kuulemma luvattu vesisadetta, jos sitä vielä kerkeisi sateen alta pois. Vielä oli toinen mokoma taivallettavana tällä päivälle tavoittaakseni Kuonjarjoen tuvan. Mutta loppu pätkä oli lähes perkkää alamäkeä, joka ei nyt juurikaan helpota etenemistä. Melkein väittäisin että kipuaisin mielummin rinnettä ylöspäin. Nyt kuitenkin taivalletaan vaan rauhassa eteenpäin ja nautitaan maitohapoista. Kuonjarjoen tuvan saavutettuani pidin ruoka tauon ja otin pienet levot päälle. Vaeltajaa oli aika paljon liikenteessä, suurin osa oli joko tulossa Haltilta tai menossa sinne. Tarpeeksi happea otettuani, iskin romut selkään ja läksin paanalle. Taival Kuonjarjoelta tulee olemaan Meekonjärvelle edellistä pätkää helpompi. Matkaa tupien välillä on kymmenen kilometriä. Oli kuitenkin sille päivälle liian pitkä matka käveltäväksi, vaikka kuin näytti kartalta katsottuna helpolle pätkälle. Olen kävellyt nyt kolmisen kilometriä, tunne kropassa pakotti pistämään ensimmäisen teltta leirin pystyyn. Sopivan näköinen paikka leirille löytyikin erään pienen joen penkalta. Juuri kun sain leirin pystyyn niin rupesi satelemaan. Hevostietotoimiston ennustus piti siis paikkaansa. Taival on edennyt jo ihan mukavasti. Kilpparilta olin jo kävellyt 24 kilometriä ja valtillekkin oli matkaa enään 20 kilometriä. Sade ja höttiäiset rummuttivat mukavasti telttaa kun kömmin makuupussiin nauttimaan anabolisista asteroideista. Hyvää yötä!.

Venejärvi
Vancajávri

08.07. Pe

Aamupala huiviin, leiri purkuun ja menoksi. Tänään oli suunitelmissa kävellä niin lähelle toskalia kuin suinkin jaksan. Sää oli pilvinen ja hieman ripotteli vettäkin. Vaikutti taas varsin oivalle vaellus kelille. Jalat tuntuvat taas kestävän hyvin menoa. Taival eteneekin mukavasti helppo kulkuista polkua pitkin. Käveltyäni nelisen kilometriä, silmieni edessä avautui näkymät Porojärvelle. Siintä intoutuneena ajattelin poiketa hieman suunnitellusta reitistä. Oikaisin hieman ja kävelin Saivaaran etelä puolelta suoraan Reikämaan kahlaamolle. Ukkoskuuro oli nousemassa ryminällä päälle. Pysähdynkin odottamaan myräkän laantumista Saivaaran kupeeseen. Kummasti vain herättää rajuilma kunnioitusta erämaassa. Ei vain uskaltanu seurata mahtavaa luonnon näytelmää seisaaltaan, vaan nöyrästi oli iskettävä munat turpeeseen kiinni.
Oikasuni osoittautui virheeksi, tarkemmalla kartan silmäilyllä huomasin että pohjois puolella Saivaaraa olisi mennyt polku. Vaihtoehtoiseti nyt jouduin kulkemaan kilometrin alaspäin hidas kulkuista rakkakivikkoa. Ei autanut, oli pakko vain selvittää rinne rauhassa alas. Sadekuuro oli vielä mukavasti kastellut kivet entistä liukkaammiksi. Alas päästyäni oli edessä vielä pari joen ylitystäkin. Tarkkaa touhua raskaalla kuormalla, mutta turvallisesti selvisin niistäkin. Tosin viimoinen ylitys oli helppo kun vesi oli niin matalalla että pääsin kiviä pitkin hyppimään kuivalle maalle. Tämän päivän vaellus olikin sitten tässä. Leiri vain pystyyn ja sapuskan valmistukseen. Kävelyä kertyi tälle päivälle vain kymmenen kilometriä. Huono reitin valinta kulutti energiaa niin paljon että on parempi hengähtää hetki, jatkan huomenna sitten paremmilla voimilla matkaa kohden valtia. Valtijoelle oli enään matkaa yhdeksän kilometriä, määränpääni rupesi siis olemaan jo kohtuullisen lähellä. Vielä ennen telttaan kömpimistä käväisin viereisellä järvellä kokeilemassa jospa Ahti olisi ollu annillaan. Leirin puoleinen ranta oli vain sen verran matala että se vaikeuttaa kalastustani. Järven tyyni pinta rikkoutui kalojen tuikki renkaista. Olinkin näkemästäni toiveissani että tänään saan kalaa pannulle. Valitettavasti kalat olivat tois puolen järveä. Väsymyksestä ja runsaasta itikka populaatiosta johtuen, en jaksanut lähteä tarpomaan toiselle puolelle järveä. Jälleen oli nöyrästi vain tyydyttävä pelkkään pussi pastaan.

Toskaljärvi
Doskaljávri

Valtijoki
Válddejohka

09.07. La

Teltasta ulos kömmittyäni keli oli mitä mahtavin. Ei tuulen virettäkään. Sääsketkin olivat kaikonneet, että senkin puolesta oli lokoisat tunnelmat paistattaa päivää jäkälä mättäällä. Kopteri ja lentokone toivat alvariinsa lisää kalastajia tunturiin. Tänään oli tarkoitus rykäistä Valtin varteen. Poikkesin toskalin kautta, onhan se sentään parhaimpia rautujärviämme. Täytyhän sitä hieman nakata virppaakin toskalilla. Toskali näytti varsin hiljaselta kalojen suhteen. Tuuli ja päivän paiste häiritsi tehokkaasti kalastusta. Viimeinkin saavutin valtijoen. Kello oli 19.00 kun istun ranta törmällä hämmästelemässä jokea. Näkymien eteen olin tarponut 40 kilometriä. Oli sanoin kuvaamaton tunne nähdä jokivarsi ensimmäistä kertaa. Ukonilmakin teki taas tuloaan. Leiri pystyyn, virkistävä pesu raikkaassa joessa ja sapuskaa naamaan. Väsytti sen verran että kömmin teltan uumeniin.

Maailmanhuippu

Back to river

10.07. Su Muolimanhuipulla

Aamulla huomasin että teltan sisään oli vähän tiputtanut vettä. Koko yön oli satanu vettä ja ukostanu, tuli kuuroa kuuron perään. Olis mukavaa jos tuo kelikin rupeis poutiintumaan. Kostea lämmin ilma suosi kummasti sääskiä. Tämä on sitä lapin kesän exsotiikkaa. Ensimmäinen kalastus päivä oli takanapäin. Aamupäivällä kävin liottamassa perhoja tuloksetta. Maailmanhuipun ylä puolisella suvanto pätkällä kävi kovasti kaloja pintomassa. Tarjosin niille lähes koko perhorasiallisen. Mitään ne eivät vain kelpuuttaneet, mitä kaloja ne sitten olivatkaan. Käväsin tässä välissä teltalla syömässä ja pienellä lepo tauolla. Hetken levättyäni lähdin uudelleen samalle suvannolle. Otin mukaan nyt myös virvelin jos sillä sattuisin saamaan ruokakalan. Virppaa nakattaessa alkoikin tapahtua, kalaa räpisteli alvariinsa siiman päässä. Nakkasin mustalla mepsillä suvantoon kun jysähti kunnolla. Tärppi oli vihainen ja hetken väännön jälkeen rannalla komeili 47,5 senttinen taneli. Tästä sainkin parikin maittavaa ateriaa.
Illalla palasin vielä suvannolle jos selviäis mitä ne pintomassa käynneet kalat oikein olivat. Kyllä kannatti kammeta kalalle. Sain elämäni ensimmäisen perho raudun. Kalalla oli mittaa 44 senttiä. Rautu oli siiman päässä melkoinen torpeedo. Kuvasin komistuksen ja vapautin sen takaisin valtakuntaansa. Rautu kelpuutti keltaisen Klinchammerin. Hyvillä mielin saatoin palata nyt leiriin nauttimaan paistetuista taimenen fileistä. Kylmä yö oli tuloillaan, taidan sujahtaa makupussiin lämmittelemään. Hyvää yötä!!





11.07. Ma

Herättyäni läksin heti kalaan. Kävin samalla suvannolla mistä eilen sain raudun. Pieni tuulen vire kävi, rauduista ei näkyny merkkiäkään. Yhden pienen taimenen sain pintaperholla. Palasin takaisin teltalle huttuja hämmentämään. Päivä kalasteltuni, saaliinna keskenkasvuisia taimenia ja rautuja. Koko päivän oli taas sadellu ja ukkostanu. Tuulikin rupesi puhaltamaan pohjoisen puolelta. Ilma viileni hetkessä, vielä ei kuitenkaan tarvinnut villapaitaa.

12.07. Ti

Tuuli puhalsi edelleen varsin napakasti jäämereltä päin. Välillä oli kuitenkin lyhyitä tyynempiä jaksoja. Aamupala oli selättänyt kalastajan nälän, ja taas olin täydessä iskussa lähtemään joelle kikkailee. Suvannolle saavuttuani pintominen oli käynnissä. Siimat ulos kelalta ja perhoa tarjolle. Kaikkea tuli taas kokeiltua huonolla menestyksellä. No sain kuitenkin yhden raudun ruoka kalaksi. Kopteri toi vähän matkan päähän lisää kalastajia. Suottaapi olla että kohta törmääpi muihinkin kalastajiin. Joella ei ollu tänäänkään juuri minkään laista elämää. Vettä sateli ja tuuli pohjosen puolelta. Oli mukavaa kölliä teltassa ja kuunnella kuinka sade rummutti telttaa. Teltta rupesi muistuttamaan päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän kanalaa. Näinköhän tuohon makariin jää yhtään höyhentä.





13.07. Ke

Tuulen suunta ei ole muuttunut mihinkään. Keli on pilvinen, sateen uhka leijuu ilmassa koko ajan. Aamupalan jälkeen kävin vähän kokeilemassa olisiko ahti tänään annillaan. Kalat olivat sulkeneet kitansa ja painuneet pohjalle murjottamaan. Taitaa olla parasta kalastajankin painua teltan uumeniin ja sulkea sviitin ovi perässä... Hyvähän täällä on tuulta pidellä. Tuuli repikin varsin lahjakkaasti telttaa, jospa pysyttäisiin kuitenkin vielä turpeessa kiinni. Päivä jatkui saman kaavan mukaan, välillä kalastelua ja sitten taas levyttämistä teltan suojassa. Tänäänkin sain yhden n.30 senttisen raudun. Kovin kovaa ruuhkaa ei ole joella vielä ollut. Muutamia kalastajia näkyi päivän mittaan. Tuuli ei taida tyyntyä. Elikkäs ei muuta kuin makariin ja untenmaille. Öitä!!





14.07. To

Tuulen suunta oli hivenen muuttunut lähemmäksi länttä. Kävin vähän kopasemassa jokea, oli aivan kuollutta. Jonkun verran näkyi kuoriutuvia hörrijäisiä. Ehkäpä tämä tilanne tästä vielä päivän mittaan muuttuu parempaan päin. Virralla oli senverran kuollutta, että oli hyvä hetki käydä itse lotraamassa jordaaniassa. Taivas selkeni, sen myötä tuulikin jälleen napakoitui. Parempi vain pysytellä teltassa ja odotella parempia aikoja. Illalla tuuli hieman rauhottui ja samalla ilmakin viileni entisestään. Muutamalla heitolla kävin toteamassa joen jälleen kuolleeksi. Ei muutakuin sapuskan keittoon ja sen myötä unta palloon. Muuten! radio on lopullisesti hajalla. Eipä se olis kuulunukkaan, mutta varmistimpa nyt ainankin täydellisen uutis pimennon..

Ádjatoaivin huipulta

15.07. pe

Aamulla pakkasin romut kasaan ja siirryin uuteen leiriin lähemmäksi porojärveä. Pari päivää tässä pyörin valtin loppuosilla ennen kuin siirryn kokekeilemaan kalaisia poroenon virtoja. Tänään sain vain yhden alamittaisen tanun. Sää oli taas varsin tuulinen. Illasta keli tyyntyi. Taivaskin selkeni, taitaa olla tulossa kylmä yö. Täytynee kait vetää pipoa korville.. Tänään sain yhteyden sivistykseenkin viereiseltä tunturin laelta.










16.07. La

Aamupuurot naamaan ja jordaaniaan vaan huiskaa. Sää oli aurinkoinen ja heikko tuulinen. Tämän päivän kalastukset keskitin valtin viimosille suvanto pätkille. Saalistakin joki tarjos ihan mukavasti. Kauniita ovat vain nämä luonnon kalat, vähän toista ovat kuin meillä etelässä uiskentelevat pulla lohet. Vaikkakin eivät ole ollu vielä koolla pilattuja, niin pirun kovia taistelijoita ovat. Sain aamupäivällä 39 ja 42 senttiset taimenet. Kumpikin kelpuutti rusehtavan harmaan pinturin. Aivan uskomatonta touhua kalastaa pintaperholla näissä kirkkaissa vesissä, parasta mitä voi housut jalassa harrastaa. Lounaaksi pääsin keittelemään jälleen maittavan sopan tanusta. Hutut turpaan mätettyäni suuntasin piiska kainalossa takas virralle. Silmissä kiiluivat vaan ne kuuskytä senttiset harrit. Aikani vartuin suvannon penkalla tähyillen jos niitä pintomisia rupiais näkymään. Tovin istuttuani isoja harjuksia ilmaantui käyskentelemään suvannolle. Siiman päässä oli vielä sama perho millä olin saanut hetkeä aikaisemmin taimenet. Ei tarvinnut kovin montaa tyhjää heittoa tehdä kun siiman päässä lojahti. Siinä meinas isolla miehellä olla löysät plyyssillä kun siimat kiristyivät. Välitettavasti se kohtaaminen päättyi lyhyeen. Tästä innostuneena vaihdoin pyyntiin lähes samanlaisen uuden perhon mutta väri vaihtui mustaksi. Pinturi valikoimat oli varsin olemattomat. Kaiketi ensi talvena pitäis istua enemmin perhopenkin ääressä, ettei moinen pääsisi toistumaan. Harreja kävi kovasti pintomassa. Myöhemmin sainkin siiman päähän pirteän taistelijan. Harrilla oli mittaa 42 senttiä.Tästä sainkin hyvän iltapalukan itselleni. Ilma rupesi illasta pilvistymään ja hieman ripotteli vettäkin...

Reissun suurin

17.07. Su

Kalalle lähteminen venähti pitkälle puoleen päivään. Yöllä sateli aika rapsakkaasti vettä. Päivän kalastelin samoilla spoteilla mistä eilenkin tavoitin saalista. Tänäänkin samoilta sijoilta tavoitin harreja. Olivat 37 ja 39 senttiset harjukset, vapautettavaa kaliberiä. Illan korvilla läksin katselemaa alinta suvanto pätkää ennen Porojärveä. Mestoille päästyäni suvanto suorastaa kuhisi harreista. Harrit vaikuttivat melko kookkailta kun kävivät eviänsä näyttelemässä. Henkeä pidätellen seuraan kun tummat tukkia muistuttavat hahmot nousevat pintaan. Olen kahlanneena lähes kainaloita myöten jordaaniaan ja siellä odotan ja odotan Käsi täristen siimojen kiristymistä. Yritys palkittiin monen hudin päätteeksi. Sain harrin jolla oli mittaa 46 senttiä, suurin tähän asti saaduista. Puoli metriä lähestyy... Jälleen vatsan täytteeksi sain hartsaa. Kahluuhousuni vuotavat pahaksi onneksini. Yksi kahlaus päivässä ja sit kuivatellaan välineitä. Koitetaan nyt pärjätä mutta Näätämölle on saatava ehdottomasti jo uudet housut jalkaan. Kopteri kuskas taas lisää porukkaa joki varteen. Myöhemmin vielä illalla kun kävin kalassa niin törmäsinkin näihin kahteen kalastajaan. Olivat Tampereelta tulleet. Kopteri kyyti maksaa kuulemma tonnin verran valtin alaosille. Pitänee varmaan kokeilla joskus tulevaisuudessa kyseinen kyyti. Mut nyt on kuitenkin käytävä taas körmölleen. Öitä!!

Poroeno
Boazoeatnu

18.07. Ma

Aamu valkeni hyvin sumuisena ja kostean oloisena. Tänään tarkoituksena on siirtyä Poroenon ranta penkoille. Aamupalan syötyäni pakkasin leirin kasaan ja läksin talsimaan kohden määränpäätäni jota en vielä tarkalleen tiedä. Katsotaan mihin karavaani pysähtyy. kuusi ja puoli kilometriä käveltyäni löysin sopivan paikan leirin pystyttämiseen. Siirtymälle sattui vain yksi telttaleiri. Porukka oli kotoisin pääkaupunki seudulta, olivat liikenteessä kumi veneellä ja määränpäänä heillä oli kuulemma Markkina kylä. Onnea vaan heille yritykseen! Vettä oli sen verran vähän että kivinen tulee olemaan matka. Keli on pysytellyt koko päivän hyvin kostean harmaana. Vielä kun tuossa pesasen vaatteet ja vielä itsenikin, niin olenkin valmis kömpimään lämpimään makariin. Ei muutakuin unta kuuppaan!!




19.07. Ti

Ei paljon houkuta kömpii teltasta ulos kun silmät avattuaan näkee ötököistä mustana olevan teltan eteisen. Ei auta! Ulos rytkeellä ja rytinällä vain ja juosten kuteet niskaa, niin siitä selvii parhaiten... Aamusta sää on tuulinen ja sateinen. Kävin jokusen tunnin piiskaamassa virpalla leirini huudeilla olevaa suvantoa. Näissä tuuli oloissa päätin suosiolla kalastaa vain virvelillä. Tuuli puhkui ja puhisi navakasti etelän puolelta. Kahlasinkin siksi tois puolen jokee, niin sain jotenkin edes kalastettua. Kuivan alku kesän johdosta joessa on niin vähän vettä, että kahlaaminen yli virran onnistuu melkein mistä vain. Harjukset seurasivat kovasti lipan perässä. Yhtään hartsaa en kuitenkaan saanut ylös asti nostettua. No joskus käypi näinkin!! Kalastuksen tiimellyksessä mietiskelin että yhtään rantarosvoa en ole vielä nähny näissä virroissa. No, taas olis kaiketi pitäny olla ajattelematta. Ei aikaakaa kun siimoja jo tempo pieni n. puolentoista kilon luokkaa oleva hauen pulikka. Tapahtuman tiimoilta ajattelinkin siirtyä leiriin murkinan ääreen. Tänään joudun syömään ainoastaan pussi sapuskaa. Hyvää vaihtelua, tullu tuota kalaakin syötyä sen verran että suomut jo kasvanee kohta. Illasta keli tyyntyi ja muuttui aurinkoisemmaksi. Hyvästä kelistä huolimatta kaloja ei näkynyt pintomassa. Itikan määrä sen sijaan lisääntyi kovasti. Voi olla että huomenna taidan siirtyä takaisin valtille.




20.07. Ke

Olen ollut nyt tasan kaksi viikkoa jäkhällä. Viikon päästä olen jo kävelemässä kohden Kilppisjärveä. Näin se vain aika vierähtää täällä yynäässä. Tänään tulin takaisin valtille. Löysin mukavan paikan teltalle hiekkavallien suojasta. Tässä on muka pitää leiriä vaikka koko loppuaika minkä vietän tällä. Sää pysytteli aamupäivän aurinkoisena, nyt taas satelee ja ukostaa. Tyypillistä tunturissa että keli voi vaihtua hyvinkin tiuhaan. Illasta kolusin taas alemmalle suvannolle. Sielähän ne suurehkot harrit taas odottivat ottajaansa. Meninkin nyt toiselle puolelle jokea, josta pääsen mukavasti heittämään rantapenkalta. Näin vältyn kahlaamiselta ja sen myötä sitten kurahaalareiden kuivaamiselta. Kalastus kuitenkin osoittautui hankalammaksi tältä kyseiseltä puolelta. Heiton päätteeksi siima jäi virtauksesta johtuen aina lenkille. Käytännössä kattoen vastaisku jäi tästä johtuen aina liian myöhäseksi. Mutta selityksistä huolimatta kalat vetivät siis tänäänkin pidemmän korren.




21.07. To

Sää oli aamusta puoli pilvinen. Ensi nuuhkasulla vaikutti että taas on tulossa lämmin päivä. Palasin suvannolle, jos tällä kertaa onnistaisi paremmin. Suvannolla näytti hiljaselta, näkyi vain muutamia pintomisija. Tarjosin ensimmäisenä kuulapäistä pupaa, ei tulosta. Vaihdoin pinturiin, muutama pieni harjus yrittikin hamuta perhoa. Sama kaava rupes toistumaan mikä illallakin, järestään harrit jäivät tarttumatta perhoon. Tuumailin penkalla, että nyt kyllä täytyy olla jo miehessä vikaa kun yhtenäänsä tulee karkuutuksia. Täytynee jälleen vain nöyrtyä ja lähteä pussi sapuskan keittoon. Sapuskan syötyäni läksin ottamaan hikeä pintaan kiipeämällä taas leirini takana kohoavalle tunturin laelle ottamaan yhteyksiä sivistykseen. Ilma oli varsin painostava, ukkoskuuroja oli taas odotettavissa. Ilta puolella läksin kalastelemaan suvanto pätkiä. Kalastalin puoleen yöhön ilman minkäänlaista kontaktia kaloihin. Koko illan sateli vettä varsin rankasti. Ikävän yllätyksen sain huomata kalalta palattuani. Kännykkäni oli hörpänny vettä sisäänsä. Luurin sekä takin olisi pitäny kestää vettä. Eipä kuitenkaa kestänyt ja nyt ollaan sitten ilman kännykkää. Puhelin pitää kuitenkin todella hyvin veden sisällään, kaiketi tehtaalla menny tiivisteet väärin päin. :D




22.07. Pe

Päivät ne vain vierivät. Aamulla oli pilvinen keli. Ei näyttänyt heti siltä että olisi tulossa lämmin päivä. Kännykän ruutu on edelleen huurussa. Sopiva työväline kun olis niin saattaisin saadakkin kuoret auki, kuivattaakseni puhelimen. Lähdin kyselemään naapuri teltalta olisiko heillä ollu sattumaltaa mukana työkalupakkia. Työkalua ei löytynyt, mutta tarjoilut olivat kuitenkin kohdillaan. Tuntui suorastaan joululta. Vahvaa kahvia, mässyjä, suklaakeksejä, ruisleipää, voita, juustoa sekä olutta. Kylläpä maistu hyvältä. Pieniä asioita mutta varsin toimivia täällä erämaassa. Kävin kalastelemassa suvantoja. Kalastaessani huomasin mukavaksi yllätykseksi että joltakin oli tippunu oluita repusta. Tämähän rupee menemään jo ryyppäämisen puolelle, jos pari olutta imee kitusiinsa päivässä :D. Säästänkin oluet pahan päivän varalle. Illalla en tavoittanu yhtään kalaa. Kopteri toi illasta lisää kavereita tuohon viereen. Heidän leirinsä on tuossa 300 metrin päässä.







23.07. La

Vettä satelee jälleen. Päivän kahlailut taas suoritettu ja taas kuivattelen vermeitä. Mikä mukavaa niin sain kuitenkin tälle päivälle ruokakalan. Ahti antoi kaksi 40 senttistä harria, joista toisen päästin pois. Olin siinä toivossa että pintomassa käyneet isommat harrit olis kelpuuttanu tarjoukseni. Turhaan!! Ahneeksi kun rupiaa niin lopputuloksen varmaan arvaattekin. Pääsenkin nyt paistamaan kalan oikealla voilla. Kylkeen vielä kunnon ruisleipää.. AVOT!! Kyllä tässä olenkin jo kaivannut rasvaa niveliin. Vettä jaksaa lotuta. Turhaa mennä taas kastelemaan romppeita, jotenka taidan siirtyä untenmaille.

24.07. Su

Päivä oli todella sumuinen. Aamupalan syötyäni läksin morjestamaan vielä tampereen kavereita kun olivat lähdössä tänään sivistykseen. Sumu vain lisääntyi päivän kuluessa ja kopteria ei vain kuulunut. Päivän lennot olivat kaiken kaikkiaan reippaan seitsämän tuntia myöhässä. Täysin normaalia, johonka kyllä kannatta varautua jos lentämällä jokivarteen meinaa tulla. Viimein kuitenkin kopterikin tuli ja kaveritkin pääsivät kotimatkalle. Sumusta johtuen kopteri joutui lentämään todella matalalla. Kieltämättä hiukan olisi houkuttanut hypätä kyytiin kun toi pizzan himo rupeaa olemaan jo aika sietämätön. Voi olla että lähden jo huomenna etenemään kohden sivistystä. Tänään vois pitää pieni muotoiset kemut...

Nuukakentän autiotupa

25.07. Ma

Valtijoki taitaapi olla nyt nähty ja on aika lähteä kohden Kilppisjärveä. Aamupuurot naamaan, leiri purkuun ja eikun tossua toisen eteen. Eilinen "gaalailta" teki tehtävänsä ekassa nousussa. Päivän vaelluksesta selvisin ja pääsin Nuukakentän autiotuvalle. Oli jo sen verran myöhä että en kehannut mennä tupaan koluamaan. Kävin maaten pihamaalle. Teltan pystyttäminen navakassa tuulessa loi kyllä oman haasteensa.

26.07. Ti

Vaellus kelit ovat olleet kyllä tällä reissulla kohdillaan. Tänäänkin olen saanut tallata mahtavassa kelissä. Vaellusta tälle päivää tuli 20 kilometriä. Kerkesin justiin sopivasti saarijärven autiotuvalle ennen kuin alkoi sataa. Autiotuvassa oli varsin tiivistunnelma. Mukavaa oli päästä yöpymään tupaan. Ilta vierähti mukavasti kuunnellessa mielenkiintoisia reissu tarinoita.

27.07. Ke

Se olis sitten tämän keikan viimoinen vaellus. Tallattavaa oli vain 12 kilometriä. Helppo nakki!! Viimoinenkin vaellus sujui mahtavasti ilman ongelmia. Oli sanoin kuvaamattoman mahtava olo kun pääsin takaisin kilpparille. Ensimmäisenä menin kauppaan ja ostin rasvasia herkkuja sekä sekä tuoreimmat lööppi lehdet. Kolmen viikon uutis pimento oli hetkessä paikattu. Otin kahdeksi yöksi huoneen retkeilymajalta. Majoitus aamiaisineen maksoi 76 euroa. On paljon asijoita joita osaa arvostaa toisel viissii kun on ryynänny tovin tunturissa. Esim. Lämpimään suihkuun, saunaan ja pehmeälle patjalle pääseminen oli jotakin aivan taivaallista. Suosittelen lämpimästi kaikille pikku retkeilyä, jos suinkin on vain mahdollista.

28.07. To

Hyvin nukuttu yö pehmeellä hestenssillä. Päälle loisto aamiainen, pekonia, nakkeja, sämpylää, marjoja ja sumppia. Oli vähän toista kun kaurapuuro ja kuiva näkkileipä. Kahvi tosin maistui lepikossa paremmalta. Nyt nautitaan vielä yleellisyyksistä. Huomenna lähden jo kohden Näätämöjokea. Vielä olis siis viikon verran lomaa jäljellä lapin maisemissa. Kyllä kelpaa!! :))

Keski-Suomen keikka 16.-20.5

Kevät on herättänyt perhokalastajat talviuniltaan. Niinpä ajattelimme ottaa äkkilähdön Keski-Suomen virtavesille. Team Kosteau on jälleen liikkeellä vajaalla miehistöllä ja älyllä. Keikalla mukana Mikko ja Aksu.

Suunnitelmissa oli herätä maanantaina 16.5. ennen kukonlaulua ja lähteä ajoissa kohti kalapaikkoja. No kuinkas sitten kävikään? Kiitos Jukka Jalosen, pääsimme juhlinnoista irtaantumaan vasta kukonlaulun jälkeen ja heräilimme Aksun kämpiltä vasta puolenpäivän jälkeen. Karavaani liikahti Lappeenrannasta vasta siinä klo: 16, kun alkometri antoi luvan ajamiselle.

Ensimmäisenä kohteena oli Heijostenkosket, jonne saavuimme illansuussa. Näky ei ensimmäisellä silmäyksellä ollut kovin houkutteleva... Joki tulvi melkoisesti ja virtaus oli hyvin voimakas. Kalalle oli kuitenkin päästävä, joten lupien ostoon. Lupien ostokäytäntöön on tullut pieni muutos viimevuotiseen. Luvat kirjoitetaan itse grillikatoksessa oleviin tilisiirtolappuihin ja toinen osa tiputetaan postilaatikkoon. Luvat on maksettava 7 vrk kuluessa käyttöpäivästä... Eipähän tarvitse maksaa kirjoituspalkkiota... HEH!

Luvat taskuun ja kamat kasaan. Aksu paineli jo edellä kalalle pää kolmantena jalkana. Mikko rupesi turaamaan välineiden kanssa, eipä siintä sitten kerennykkään enään auringon paisteen aikana kalaan. Pimeän tultua palasimme kosken kohinoista makkaran paistoon ja latautumaan uuteen päivään.

Uusi päivä aloitettiin mukavasti vesisateessa. Lieneekö ne poutapilvet sataa, taitaapi vain puista viskellä aamukasteen. Heti kärkeen saatiin taas reissullekkin hintaa. Aksun Gt4:n kärkipätkä oli päässyt elämänsä ehtoon puolelle ja napsahti poikki. Päiväkin kalastettiin ilman saalista... Ei mennyt tämäkään päivä niin kuin strömsöössä.

Heijosilla vettä riitti

Keskiviikkona epävakainen sää jatkuu... Aamulla vetäistiin aamupala huiviin ja paineltiin takaisin koskelle tyhjää pyytämään. Yleisö kuohahtaa kun kerromme ettemme tälläkään kertaa saaneet kalaa... Epätoivo hiipii kalastajien mieliin. Niinpä laitoimme leirin kasaan ja painelimme 30 km päässä sijaitsevalle Hilmonkoskelle. Soitimme luvanmyyjälle ja saimme kalastusluvat. Sitten romut levälleen, vavat tanaan ja kalalle vaikka vettä tuli kuin Esterin pe.... Ei aikaakaan kun Mikolla vapa taipui ja kelan räikkä huusi kauniisti. Ensimmäinen mitallinen taimen haavissa.. JES! Kala kuvattiin ja laskettiin takaisin.

Ensimmäinen mitallinen

Siinä väsytetään seuraavaa

Ensimmäiseen tuntiin saatiin neljä mitallista taimenta. Melkoinen aloitus!

Pahin vihollisemme aurinko tuli esiin ja koski hiljeni. Menimme syömään spydärit ja painelimme maksamaan luvat. Muitakin kalastajia oli ilmaantunut jokivarteen. Taktisena siirtona painelimme muiden kalastajien edelle, joen keskivaiheille. Tämä osoittautui hyväksi siirroksi sillä auringon laskiessa saimme vielä yhden ja reissun pisimmän kalan 49 cm.

49 cm

Tämä kala otettiin ruokakalaksi, koska se oli merkattu selvästi istutetuksi kalaksi. Kalan saamisen jälkeen painelimme kahvin keittoon. Aksu kävi vielä hämärällä kopaisemassa lähimpiä paikkoja, mutta tuloksetta.

Teimme kauppareissulla peliliikkeen ja ostimme itsevarmasti savustuspussin ja se kannatti. Oli muuten hyvää, kun Mikko askarteli iltapalaksi savustettua taimenta sipulin kera... Ai ai! Ei kauaa ehtinyt taimen vanheta kun savustuspussi avattiin. Sitten vielä maggarat palanpainikkeeksi ja nukkumaan.

Torstai aamuun herattiin, yllätys yllätys, vesisateessa. Aamiainen vetäistiin pitkän kaavan mukaan. kananmunia, ruisleipää, metukkaa ja kunnolla voita. Kovien rasvojen saanti on turvattu. Sitten jaksettiin taas kalastaa. Aloitimme kosken alimmilta osuuksilta, josta saimme yhden yhden taimenen. Hiiva tauon jälkeen suuntasimme aivan kosken yläosille ennen kuin muita kalastajia saapuu. Ylä osilta Mikko sai yhden nätin taimenen.

Mikko hiiva tauon jälkeen... paras kuva ikinä!

Jatkoimme koskea alaspäin, mutta hiljaista oli. Hiljaisuuden kuitenkin päätti pitkän tauon jälkeen Mikon iloinen huudahdus, kun taimen loikkasi komealla hypyllä perhoon ja ravisteli siimoja oikein kunnolla. Jälleen komea taimen oli haavin pohjalla.

Taimen vapautettiin

Seuraavaksi menimme kahvin juontiin.
Porukkaa rupesi pikkuhiljaa valumaan koskelle läheiseltä hirvimajalta. Pojilla oli jonkin verran verta alkoholissa, kun tulivat juttua iskemään ja pilasivat strömmssöö hetkemme. Hetken juttuja kuunneltuamme pakkasimme romppeemme ja jatkoimme kosken kalastamista siitä mihin viimeksi jäätiin. Aksulla kävi hyvä körmy yrittämässä surffilautaa ja Mikko meni paikallis tuntemuksen avustamana kalan otti paikoille yhtenään. Nyt samoille paikoille, jossa todellinen kyrmyniska kävi edellisenä iltana syöksymässä perhoon. Samoilta jalansijoilta Mikko saikin yhden taimenen, ei vain ollut se odotettu körmy.

Päivän neljäs

Aurinko rupesi jo laskemaan, kun Aksu meni samoille jalansijoille mistä eilinen 49 cm kala nousi perhoon. Aivan samasta paikasta kuin eilen hyppäsi komea taimen perhoon. Kiinni on ja pysyy. Taas saa Scottin nelosluokkainen kyytiä. Tämä kala kruunasi reissun, komea 48 cm luonnon taimen. JES!! Nopeasti mitta, kuvaus ja takaisin uimaan.

Hilmon luomua

Tämän jälkeen yritettiin vielä saada koukkuun ruokakalaa, melkein veren maku suussa, mutta turhaan... Makkaran syömiseksi meni. Nukkumaan ja kohti uusia koitoksia.

Perjantai aamuna kävimme vielä kopasemassa kosken Hot Spotit ja Aksu sai yhden mitallisen kalan. Sitten pakkasimme romut ja lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa.

Yhteenvetona reissusta:
- kaksi päivää tyhjän pyyntiä Heijosilla
- tarkistuslaskennan jälkeen 11 mittataimenta
- Vettä tuli reippaasti - Heijosilla ei hyvä juttu - Hilmolla hyvä juttu.
- Loistavat sapuskat... ei montaa mutapataa syöty.

Kokonaisuudessaan loistava reissu. Tuli varmaan heitettyä Finnmarkissa kaikki tyhjät tunnit alta pois kun näin kalaisalla reissulla päästiin aloittamaan.

Aurinkomatkat kiittää ja kuittaa.

Uistelu kauden avaus Kivijärvellä 10.5

Siimat ovat taas suoristettu ja kalakin jo suolistettu. Loistava kauden aloitus, komiassa aurinkoisessa kelissä takana päin. Aurinkorasvaa sai taas tutrata tuubi tolkulla lärviin, että vältyttiin rusketukselta. Kesälle tuli varsin mukava avaus, 1.5 kilonen 56 cm Järvilohi. Kala sattui vielä olemaan kalatutkimuslaitoksen merkitsemä.

Järväri oli istutettu 2010 huhtikuussa. 2 vuotias poikanen. Istutuspituus 36 cm

Finnmarkin keikka 3.-11.9.

Perjantaina 3.9

Taas oli aika otta suunnaksi pohjoinen ja aloittaa Team Kosteaun vuotuinen pohjosen keikka.
Auto starttaa pankin parkkihallista 16.40, edessä 1200 km ajamista määränpäänä Kautokeino Pohjois-Norjassa. Mikko hyppää kyytiin kuukanniemestä ja reissu voi alkaa. Tänä vuonna Team Kosteau on liikkeellä vajaa miehisenä ja mielisenä, sillä osallistujia on vain Mikko ja Aksu.

Matka Etenee ripeästi sateisessa säässä. Reitti kulki suurin piirtein näin: Lpr - kuukkelisniemi - Kuopio - Kajaani - Oulu - Tornio - Muonio. 20 km ennen Enontekijötä pysähdymme P-paikalle ottamaan hieman lepiä. Tässä vaiheessa ollaan ajettu n. 12 tuntia. Autossa ei kärsinyt nukkua ilman makuupussia kuin kaksi tuntia, sillä ulkolämpötila oli -5 astetta.

Lauantai 4.9
Huonosti nukutun parin tunnin jälkeen etenimme Enontekijöön, jossa kävimme aamu kal.. kahvilla ja haimme Hetan luontokeskuksesta kartan, joka käsittää kohteenamme olevan bidjovaggenin ylänkö alueen. Voi muuten olla hankalaa löytää maastokarttaa tuolta alueelta... edes karttakeskus ei voinut auttaa asiaassa. Olimme valmiiksi tulostaneet netistäkin karttoja, tosin hieman epätärkkoja. Onneksi löysimme Hetasta riittävän tarkan kartan 1:90 000. Ennen Norjan rajaa kävimme vielä nykäsemässä poronkäristykset.

Kautokeinossa sitten pyörimme kuin puolukka... etsiessämme kalastus välineiden desinfiointi pistettä. Paikka kuitenkin löytyi ja saimme todistukset kouraan.. 100 nok per perse... Luvat olimme ostaneet jo aiemmin netistä, joten kaikki on valmista kalastusta ajatellen. Kautokeinosta oli noin 40 km bidjovaggenin kaivokselle. Oli melkoista taiteilemista maasto mondeolla, että päästiin määränpäähän. Jätimme auton parkkiin kaivoksen lähelle, koitettiin kysellä yhdeltä poromieheltä vinkkejä, mutta ei kaveri ymmärtänyt suomea eikä savoa. Sanoi kyllä puhuvansa ruotsia, mutta minä en ainakaan ymmärtänyt. Ei muuta kun romut reppuun ja kohti tuntematonta.


Käveltiin 4 km autolta ensimmäisille lammille, jonne pystytimme leirin melkoisessa tuulessa, onneksi Mikko oli tajunnut pakata teltan niin, että se oli helppo kasata tuulessakin. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun revittiin kalastusromuja niskaan, pistettiin virveliin oikein varman päälle punanen lottolippa.. on muuten tappava rautu viehe... kokemusta ei kyllä ole... mutta kuitenkin. 20 min kalastettu ja melkein heitettiin jo vavat jordaaniin, kun ei ole ollut mitään tapahtumia. Jatkettiin kuitekin kalastusta pari tuntia, todettiin lampi tyhjäksi ja lähdettiin ruoan laittoon.

Ruokailu prosessista tulikin melkoinen elämys, sillä kaasu keittin ei pelittänyt. Aluksi luulimme, että vika on keittimessä, mutta paljastuikin vian olevan kaasupulloissa... Voi Helv...!!! No ei auta.. nälkä on kova ja jotain on kesksittävä. Ote päiväkirjasta: "Äikkinäisimmät olisivat startanneet kotia kohti peukaloita imien, mutta tosi erämiehet tekivät nuotion märästä ruohosta ja katajan varvuista." Näin siinä kävi, että polteltiin trangian alla kaasun sijaan vaivaiskoivuja, mutta sopat saatiin.. töitä se vaan vaati. Hörpättiin ruoan päälle vielä juhla kahvitkin. Loppu ilta meni pasuunaa jauhaessa ja konjakkia juodessa.

Sunnuntai 5.9

Aamulla lähdettiin kipaisemaan Kautokeinossa hakemassa uudet kaasupullot. Nyt ruoat valmistuu nopeammin ja ilman helvetillistä savua. Saavuttuamme takaisin leiripaikalle, purimme leirin ja lähdimme etenemään noin 10 km päässä olevia lampia. Tuli ihan hyvä kävely päivä kun kipasimme ennen vaellusta autolle ja takisin n. 8 km ja tähän päälle vielä vaellus. Vaellus tuntui hyvälle, tunturissa on mukava kulkea, kun näkee pitkälle... maasto tosin ei ole aina helpointa mahdollista. rakkakivikoiden ja kohtuu jyrkkien nousujen takia.



Saavuimme määränpäähän hyvissä ajoin ennen pimeää. Tämä leiri sijaitsi 750 metrissä ja lähettyvillä oli kaksi kalastettavaa lampea. Huomenna päästään jälleen rautu jahtiin.. Jei!
Teltan pystytettyämme söimme ja kävimme hyvissä ajoin nukkumaan.

Maanantai 6.9

Aamulla herätessämme tuuli tuiverti melko kovasti, eikä oikein olisi viitsinyt kömpiä ulos lämpösestä makupussista. Mutta kalaan oli päästävä. Ei muutakuin puurot naamariin, aamu saisse ja vavat tanaan. Toivorikkaina lähdimme heittelemään lammelle, mutta vielä ahti ei ole ollut antelias. Epätoivo valtaa kalastajan mielen ja lähdemme ruuan tekoon. Ruokana on tänään risottoa... NAM!! Ruuan jälkeenkin tuuli puhalsi navakasti, joten kalastaminen ei oikein inspiroinut. Lähdemme tekemään itsevarmasti Raudun loimutus puita vanhan poroaidan seipäistä. Tämän jälkeen lähdimme kon... eikun kahvin juontiin.



Uuras kalastaminen ei tuottanut tänään tulosta joten poltettiin puut lämpimiksimme revontulien loimutessa. Kello 23.00 norjan aikaa tai 24.00 suomen aikaan... Ei myö ihan varmasti tiedetä nyt muutakuin että on pimeää.



Tiistai 7.9.

Heräsimme aamulla aikaisin, purimme leirin ja lähdimme etenemään kohti kalaisampia rautulampia ja kolmatta leiripaikkaa, matkaa tulee noin 10 km. Keli oli kohtuullisen tyyni ja aurinkoinen, eli parempaa vaellussäätä ei voisi toivoa. pysähdyimme lammille käveltyämme 4,5 km. No kenelleekään ei varmasti tule yllätyksenä ettemme saanut mitään. Jatkoimme kävelyä upeissa maisemissa, suoritimme joen ylityksenkin. Kolmas leiripaikka sijaitsee kohtuullisen ison lammen rannalla. Lähettyvillä on myös yksi pienempi lampi ja kohtuu iso järvi. Lähi lammellamme näkyi lupaavia tuikkeja, joten huomenna kelan laakereita koetellaan, kun tunturijärvien ohjukset mellastavat siiman päässä.

Keskiviikko 8.9.

Heräsimme aamulla tukahduttavaan hajuun ja kuumuuteen. Äkkiä ulos pussista ja lähi purolle pylly pyykille. Aamu vellit syötyämme vedimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla kurahousut jalkaan ja lähdimme kalalle. Päivä oli todella lupaava, saimme jopa näköhavainnon n. 10 cm raudusta. Maakotka oli kait haistanut kaksi raadolta haisevaa kalastajaa lammen rannalla, kun niin kovasti kävi pyörimässä ympärillämme. Kalastelimme lähi lampia ja isompaa järveä, varmasti tuli kokeiltua kolme rasiallista eri näköisiä ja kokoisia perhoja... ja mikko hukkasi punaisen lottolipankin... Kaikki on mennyttä!


Kalastimme koko päivän, mutta emme saaneet saalista. Mikko kävi hartioita myöten tutustumassa järveen ja jälleen saatiin reissulle hintaa, kun Mikolla sattui olemaan Sony mycken selkätaskussa ja ilman muovipussia... Sony sattui hieman hörppäämään vettä... Perkeleen perkele! Heikkoja vehkeitä kun ei vähää kosteutta kestä!


Illalla paistoimme lettuja ja katselimme mahtavia revontulia. Pöllökin kävi pyörähtämässä jos vaikka pääsisi osingoille. Tämä oli reissun kylmin yö, alimmillan elohopea kävi asteen pakkasen puolella.


Siwa... Yllättävänkin lähellä

Torstai 9.9.

Aamulla silmiä avatessamme ja teltasta ulos könytessämme sää oli jälleen kohdillaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Leiri purkuun ja edessä on siirtyminen kohti neljättä ja samalla reissun viimoista leiriämme. Matkaa kertyi määränpäähän noin viisi kilometriä. Paikan päällä taas paketti levälleen ja leiri pystyyn, jälleen kotka kävi hämmästelemässä touhujamme. Ennen kalalle säntäämistä kävimme kunnon pesulla raikkaassa tunturijärvessä. Saimme nauttia mahtavasta kelistä ja ennenkaikkea komeista maisemista. Tänään meillä on viimoinen hetki saada siiman päähän ylänköjen kunkku. Odotukset ovat jälleen korkealla, sillä näimme järveltä lähtevässä purossa pieniä rautuja.... Ehkä järvessä on isompia.



No kuinkas kävikään. Järvi oli päällisin puolin tarkasteltuna paras tähän mennessä... syvä, jyrkkä reunainen ja kivi pohjainen.. kyllä siinä kelpaa raudun uiskennella. kalastimme usean tunnin ilman minkäänlaista elonmerkkiä. Otimme käyttöön salaisen aseemme ja menimme purolle narraamaan niitä pieniä rautuja, joita näimme tullessamme. Mikko se veti ensimmäisen tappajan... 5 cm täyttä voimaa =). No ei tämä ilottelu tähän jää, Mikko sai vielä toisen noin vaaksan mittaisen pedon.


Purolla ollessamme nousi yllemme kunnon hernerokka sumu. Hyvä että löysimme takaisin teltalle ja iltakin alkoi pimentymään. Varmasti nahkakompassilla suunnistaen löysimme takaisin leiriin ja aloimme tekemään ruokaa. Toivottavasti huomenna ei ole samanlainen keli, sillä matkaa autolle on noin 22 km. Nukkumaan käydessä teltassa oli ihan virallinen hernerokka sumu, sillä se oli väriltään vihreää =)



Perjantai 10.9.

Reissusta on jäljellä enää todellinen via dolorosa, matkaa autolle n. 22 km ja rinkan paino kipuaa kaikkine rautuineen vajaaseen kolmeenkymmeneen =). Aikaisin amulla hutut naamaan, leiri kasaan ja suuntima kohti bidjovaggenia.



Klo 11 aloitimme marssin. Alkuun vaelsimme noin 5 km joelle, jonka ylitimme ja pidimme taktisen tauon. Tarkoituksena oli vaeltaa noin viisi kilometriä kerrallaan ja pitää tauko. Seuraavaan pätkään mahtui melkoinen nousu ja laskeutuminen poromiesten majoille, pätkä venyi noin 7 km mittaiseksi. Majojen jälkeen pidimme ruokailu tauon, jonka jälkeen huitaisimme viimeiset 10 km suoraan autolle. Poromiesten majojen jälkeen nousi jälleen sumu, mutta onneksi pääsimme kävelemään loppumatkan mönkijäuraa pitkin. Viimeiset kolme kilometriä olivat melko tuskallisia, mutta raivolla kun mennään niin ei pieni kipu haittaa. Autolla olimme n. klo 20 ja miehet kohtuu väsyksissä kävelystä.


Pakkasimme romut autoon ja vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja karavaani kohti Suomea. Enontekijössä pysähdyimme kalj... kahville paikalliseen karaoke kuppilaan, jossa tunnelmaa jo viriteli paikallinen Kari Salmelainen. No ei siinä kauaa kestänyt menoa katsella, vaan suuntasimme kohti Yllästä. Sen verran kovasti miehiä väsytti kokopäivän kävely, että otimme pienet nokkaunet, n. 10 tuntia, levähdyspaikalla Ounasjoen varressa.

Lauantai 11.9

Heräsimme aurinkoiseen aamuun, ja enempää aikailematta lähdimme etenemään kohti Ylläksen Eväskoria. Pelipaikoilla olimme siinä klo 11 ja Eväskori aukesi vasta klo 12, joten meille jäi hyvin aikaa käydä ostamassa poronlihat viemisiksi kotiin. Ravintelin auettua vetästiin pizzat naamariin ja lähdettiin etenemään kohti Etelä-Karjalaa.



Mikko teki hyvän sijoituksen ja osti Jouni Hynysen Kesämies pokkarin. Mikko ajoi koko matkan Kuukanniemeen ja Aksu luki kirjaa ääneen vieressä. Kotinurkilla olimme noin klo 24.


Pienenä yhteen vetona: ajamista yhteensä 2400 km, kävelemistä n. 60 km ja ei ainuttakaan mainittavaa kalaa.
No.. Mikä sitten meni pieleen?
Ajoitus. Reissu olisi pitänyt tehdä kuukausi tai kaksi aikaisemmin, jos olisi mielinyt kaloja saada.
Vajaa miehitys. Team Kosteau ei ole koskaan ollut liikkeellä näin vajaalla miehityksellä.
Matkaseura. Haju oli käsittämätön.

Tämä nyt lienee tuon tilityksen jälkeen ihan turhaa, mutta kokonaisuudessaan mahtava reissu. Upeita maisemia, paljon kävelyä ja karua luontoa. Olemme molemmat valmiita lähtemään uudelleen... vaikka kaloja ei saisikaan.

VIDEOPLÄJÄYS TULOSSA... TÄNÄ TAI ENSI VUONNA