Kevät on herättänyt perhokalastajat talviuniltaan. Niinpä ajattelimme ottaa äkkilähdön Keski-Suomen virtavesille. Team Kosteau on jälleen liikkeellä vajaalla miehistöllä ja älyllä. Keikalla mukana Mikko ja Aksu.
Suunnitelmissa oli herätä maanantaina 16.5. ennen kukonlaulua ja lähteä ajoissa kohti kalapaikkoja. No kuinkas sitten kävikään? Kiitos Jukka Jalosen, pääsimme juhlinnoista irtaantumaan vasta kukonlaulun jälkeen ja heräilimme Aksun kämpiltä vasta puolenpäivän jälkeen. Karavaani liikahti Lappeenrannasta vasta siinä klo: 16, kun alkometri antoi luvan ajamiselle.
Ensimmäisenä kohteena oli Heijostenkosket, jonne saavuimme illansuussa. Näky ei ensimmäisellä silmäyksellä ollut kovin houkutteleva... Joki tulvi melkoisesti ja virtaus oli hyvin voimakas. Kalalle oli kuitenkin päästävä, joten lupien ostoon. Lupien ostokäytäntöön on tullut pieni muutos viimevuotiseen. Luvat kirjoitetaan itse grillikatoksessa oleviin tilisiirtolappuihin ja toinen osa tiputetaan postilaatikkoon. Luvat on maksettava 7 vrk kuluessa käyttöpäivästä... Eipähän tarvitse maksaa kirjoituspalkkiota... HEH!
Luvat taskuun ja kamat kasaan. Aksu paineli jo edellä kalalle pää kolmantena jalkana. Mikko rupesi turaamaan välineiden kanssa, eipä siintä sitten kerennykkään enään auringon paisteen aikana kalaan. Pimeän tultua palasimme kosken kohinoista makkaran paistoon ja latautumaan uuteen päivään.
Uusi päivä aloitettiin mukavasti vesisateessa. Lieneekö ne poutapilvet sataa, taitaapi vain puista viskellä aamukasteen. Heti kärkeen saatiin taas reissullekkin hintaa. Aksun Gt4:n kärkipätkä oli päässyt elämänsä ehtoon puolelle ja napsahti poikki. Päiväkin kalastettiin ilman saalista... Ei mennyt tämäkään päivä niin kuin strömsöössä.
Heijosilla vettä riittiKeskiviikkona epävakainen sää jatkuu... Aamulla vetäistiin aamupala huiviin ja paineltiin takaisin koskelle tyhjää pyytämään. Yleisö kuohahtaa kun kerromme ettemme tälläkään kertaa saaneet kalaa... Epätoivo hiipii kalastajien mieliin. Niinpä laitoimme leirin kasaan ja painelimme 30 km päässä sijaitsevalle Hilmonkoskelle. Soitimme luvanmyyjälle ja saimme kalastusluvat. Sitten romut levälleen, vavat tanaan ja kalalle vaikka vettä tuli kuin Esterin pe.... Ei aikaakaan kun Mikolla vapa taipui ja kelan räikkä huusi kauniisti. Ensimmäinen mitallinen taimen haavissa.. JES! Kala kuvattiin ja laskettiin takaisin.
Ensimmäinen mitallinen
Siinä väsytetään seuraavaaEnsimmäiseen tuntiin saatiin neljä mitallista taimenta. Melkoinen aloitus!
Pahin vihollisemme aurinko tuli esiin ja koski hiljeni. Menimme syömään spydärit ja painelimme maksamaan luvat. Muitakin kalastajia oli ilmaantunut jokivarteen. Taktisena siirtona painelimme muiden kalastajien edelle, joen keskivaiheille. Tämä osoittautui hyväksi siirroksi sillä auringon laskiessa saimme vielä yhden ja reissun pisimmän kalan 49 cm.
49 cmTämä kala otettiin ruokakalaksi, koska se oli merkattu selvästi istutetuksi kalaksi. Kalan saamisen jälkeen painelimme kahvin keittoon. Aksu kävi vielä hämärällä kopaisemassa lähimpiä paikkoja, mutta tuloksetta.
Teimme kauppareissulla peliliikkeen ja ostimme itsevarmasti savustuspussin ja se kannatti. Oli muuten hyvää, kun Mikko askarteli iltapalaksi savustettua taimenta sipulin kera... Ai ai! Ei kauaa ehtinyt taimen vanheta kun savustuspussi avattiin. Sitten vielä maggarat palanpainikkeeksi ja nukkumaan.
Torstai aamuun herattiin, yllätys yllätys, vesisateessa. Aamiainen vetäistiin pitkän kaavan mukaan. kananmunia, ruisleipää, metukkaa ja kunnolla voita. Kovien rasvojen saanti on turvattu. Sitten jaksettiin taas kalastaa. Aloitimme kosken alimmilta osuuksilta, josta saimme yhden yhden taimenen. Hiiva tauon jälkeen suuntasimme aivan kosken yläosille ennen kuin muita kalastajia saapuu. Ylä osilta Mikko sai yhden nätin taimenen.
Mikko hiiva tauon jälkeen... paras kuva ikinä!Jatkoimme koskea alaspäin, mutta hiljaista oli. Hiljaisuuden kuitenkin päätti pitkän tauon jälkeen Mikon iloinen huudahdus, kun taimen loikkasi komealla hypyllä perhoon ja ravisteli siimoja oikein kunnolla. Jälleen komea taimen oli haavin pohjalla.
Taimen vapautettiinSeuraavaksi menimme kahvin juontiin.
Porukkaa rupesi pikkuhiljaa valumaan koskelle läheiseltä hirvimajalta. Pojilla oli jonkin verran verta alkoholissa, kun tulivat juttua iskemään ja pilasivat strömmssöö hetkemme. Hetken juttuja kuunneltuamme pakkasimme romppeemme ja jatkoimme kosken kalastamista siitä mihin viimeksi jäätiin. Aksulla kävi hyvä körmy yrittämässä surffilautaa ja Mikko meni paikallis tuntemuksen avustamana kalan otti paikoille yhtenään. Nyt samoille paikoille, jossa todellinen kyrmyniska kävi edellisenä iltana syöksymässä perhoon. Samoilta jalansijoilta Mikko saikin yhden taimenen, ei vain ollut se odotettu körmy.
Päivän neljäsAurinko rupesi jo laskemaan, kun Aksu meni samoille jalansijoille mistä eilinen 49 cm kala nousi perhoon. Aivan samasta paikasta kuin eilen hyppäsi komea taimen perhoon. Kiinni on ja pysyy. Taas saa Scottin nelosluokkainen kyytiä. Tämä kala kruunasi reissun, komea 48 cm luonnon taimen. JES!! Nopeasti mitta, kuvaus ja takaisin uimaan.
Hilmon luomuaTämän jälkeen yritettiin vielä saada koukkuun ruokakalaa, melkein veren maku suussa, mutta turhaan... Makkaran syömiseksi meni. Nukkumaan ja kohti uusia koitoksia.
Perjantai aamuna kävimme vielä kopasemassa kosken Hot Spotit ja Aksu sai yhden mitallisen kalan. Sitten pakkasimme romut ja lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa.
Yhteenvetona reissusta:
- kaksi päivää tyhjän pyyntiä Heijosilla
- tarkistuslaskennan jälkeen 11 mittataimenta
- Vettä tuli reippaasti - Heijosilla ei hyvä juttu - Hilmolla hyvä juttu.
- Loistavat sapuskat... ei montaa mutapataa syöty.
Kokonaisuudessaan loistava reissu. Tuli varmaan heitettyä Finnmarkissa kaikki tyhjät tunnit alta pois kun näin kalaisalla reissulla päästiin aloittamaan.
Aurinkomatkat kiittää ja kuittaa.
