On tullut taas se aika vuodesta kun kalastaja kaivaa komeroistaan pölyttyneet työkalunsa esiin, ja suuntaa kohden virtavesiämme. Kuinkas muutenkaan kuin kausi aloitettiin sonnalla. Tehtiin pieni muutos jo perinteeksi tulleeseen silamuksen avaukseen. Ehkäpä sinne simpeleellekkin vielä joudetaan. Aamulla jo ennen kukon laulua startattiin aksun kanssa kohden jaalaa, tarkemmin sanottuna verlan kylää. Tiet olivat varsin liukkaassa kunnossa noin aamu tuimaan. Niin kuin eräässä laulussa mainitaankin, että on varsin vittumoista luistella vastaan tulioitten kaistalla. Oli varsin mukavata taas lähteä pitkän talven jäljiltä jojelle melskaamaan, suurilla odotuksilla kohden uusia pettymyksiä.
Joessa oli varsin mukava vesi tilanne, ei läheskään niin tulvassa kuin mitä hieman aavisteltiin. Aikalailla oli viime kesäsessä korossa, no jonkun verran ylempäällä kuitenkin. Joki eli varsin hiljaista eloa, mutta luonto oli herännyt jo mukavasti eloon. Mikäs siinä sitten olikaan nakella perhoa jordaaniaan kun aurinko porotti täydeltä terältä. Kalaa ei noussut vielä avauksessa, eikä näkynytkään koko virrassa. Kaiketi tästä taas kalan nouseminen kiihtyy, tai saa ainakin toivoa.
Mahdollisesti jos yhtään vanhat merkit paikkansa pitää niin kohta sitä kalaa nousee kuin
siimaa :D..... Tyhjät on nyt nakattu pois ja tästä jatketaan kohden kesän koitoksia.....
Mahdollisesti jos yhtään vanhat merkit paikkansa pitää niin kohta sitä kalaa nousee kuin
siimaa :D..... Tyhjät on nyt nakattu pois ja tästä jatketaan kohden kesän koitoksia.....