Perjantaina 3.9
Taas oli aika otta suunnaksi pohjoinen ja aloittaa Team Kosteaun vuotuinen pohjosen keikka.
Auto starttaa pankin parkkihallista 16.40, edessä 1200 km ajamista määränpäänä Kautokeino Pohjois-Norjassa. Mikko hyppää kyytiin kuukanniemestä ja reissu voi alkaa. Tänä vuonna Team Kosteau on liikkeellä vajaa miehisenä ja mielisenä, sillä osallistujia on vain Mikko ja Aksu.
Matka Etenee ripeästi sateisessa säässä. Reitti kulki suurin piirtein näin: Lpr - kuukkelisniemi - Kuopio - Kajaani - Oulu - Tornio - Muonio. 20 km ennen Enontekijötä pysähdymme P-paikalle ottamaan hieman lepiä. Tässä vaiheessa ollaan ajettu n. 12 tuntia. Autossa ei kärsinyt nukkua ilman makuupussia kuin kaksi tuntia, sillä ulkolämpötila oli -5 astetta.
Lauantai 4.9
Huonosti nukutun parin tunnin jälkeen etenimme Enontekijöön, jossa kävimme aamu kal.. kahvilla ja haimme Hetan luontokeskuksesta kartan, joka käsittää kohteenamme olevan bidjovaggenin ylänkö alueen. Voi muuten olla hankalaa löytää maastokarttaa tuolta alueelta... edes karttakeskus ei voinut auttaa asiaassa. Olimme valmiiksi tulostaneet netistäkin karttoja, tosin hieman epätärkkoja. Onneksi löysimme Hetasta riittävän tarkan kartan 1:90 000. Ennen Norjan rajaa kävimme vielä nykäsemässä poronkäristykset.
Kautokeinossa sitten pyörimme kuin puolukka... etsiessämme kalastus välineiden desinfiointi pistettä. Paikka kuitenkin löytyi ja saimme todistukset kouraan.. 100 nok per perse... Luvat olimme ostaneet jo aiemmin netistä, joten kaikki on valmista kalastusta ajatellen. Kautokeinosta oli noin 40 km bidjovaggenin kaivokselle. Oli melkoista taiteilemista maasto mondeolla, että päästiin määränpäähän. Jätimme auton parkkiin kaivoksen lähelle, koitettiin kysellä yhdeltä poromieheltä vinkkejä, mutta ei kaveri ymmärtänyt suomea eikä savoa. Sanoi kyllä puhuvansa ruotsia, mutta minä en ainakaan ymmärtänyt. Ei muuta kun romut reppuun ja kohti tuntematonta.
Käveltiin 4 km autolta ensimmäisille lammille, jonne pystytimme leirin melkoisessa tuulessa, onneksi Mikko oli tajunnut pakata teltan niin, että se oli helppo kasata tuulessakin. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun revittiin kalastusromuja niskaan, pistettiin virveliin oikein varman päälle punanen lottolippa.. on muuten tappava rautu viehe... kokemusta ei kyllä ole... mutta kuitenkin. 20 min kalastettu ja melkein heitettiin jo vavat jordaaniin, kun ei ole ollut mitään tapahtumia. Jatkettiin kuitekin kalastusta pari tuntia, todettiin lampi tyhjäksi ja lähdettiin ruoan laittoon.
Ruokailu prosessista tulikin melkoinen elämys, sillä kaasu keittin ei pelittänyt. Aluksi luulimme, että vika on keittimessä, mutta paljastuikin vian olevan kaasupulloissa... Voi Helv...!!! No ei auta.. nälkä on kova ja jotain on kesksittävä. Ote päiväkirjasta: "Äikkinäisimmät olisivat startanneet kotia kohti peukaloita imien, mutta tosi erämiehet tekivät nuotion märästä ruohosta ja katajan varvuista." Näin siinä kävi, että polteltiin trangian alla kaasun sijaan vaivaiskoivuja, mutta sopat saatiin.. töitä se vaan vaati. Hörpättiin ruoan päälle vielä juhla kahvitkin. Loppu ilta meni pasuunaa jauhaessa ja konjakkia juodessa.
Sunnuntai 5.9
Aamulla lähdettiin kipaisemaan Kautokeinossa hakemassa uudet kaasupullot. Nyt ruoat valmistuu nopeammin ja ilman helvetillistä savua. Saavuttuamme takaisin leiripaikalle, purimme leirin ja lähdimme etenemään noin 10 km päässä olevia lampia. Tuli ihan hyvä kävely päivä kun kipasimme ennen vaellusta autolle ja takisin n. 8 km ja tähän päälle vielä vaellus. Vaellus tuntui hyvälle, tunturissa on mukava kulkea, kun näkee pitkälle... maasto tosin ei ole aina helpointa mahdollista. rakkakivikoiden ja kohtuu jyrkkien nousujen takia.
Saavuimme määränpäähän hyvissä ajoin ennen pimeää. Tämä leiri sijaitsi 750 metrissä ja lähettyvillä oli kaksi kalastettavaa lampea. Huomenna päästään jälleen rautu jahtiin.. Jei!
Teltan pystytettyämme söimme ja kävimme hyvissä ajoin nukkumaan.
Maanantai 6.9
Aamulla herätessämme tuuli tuiverti melko kovasti, eikä oikein olisi viitsinyt kömpiä ulos lämpösestä makupussista. Mutta kalaan oli päästävä. Ei muutakuin puurot naamariin, aamu saisse ja vavat tanaan. Toivorikkaina lähdimme heittelemään lammelle, mutta vielä ahti ei ole ollut antelias. Epätoivo valtaa kalastajan mielen ja lähdemme ruuan tekoon. Ruokana on tänään risottoa... NAM!! Ruuan jälkeenkin tuuli puhalsi navakasti, joten kalastaminen ei oikein inspiroinut. Lähdemme tekemään itsevarmasti Raudun loimutus puita vanhan poroaidan seipäistä. Tämän jälkeen lähdimme kon... eikun kahvin juontiin.
Uuras kalastaminen ei tuottanut tänään tulosta joten poltettiin puut lämpimiksimme revontulien loimutessa. Kello 23.00 norjan aikaa tai 24.00 suomen aikaan... Ei myö ihan varmasti tiedetä nyt muutakuin että on pimeää.
Tiistai 7.9.
Heräsimme aamulla aikaisin, purimme leirin ja lähdimme etenemään kohti kalaisampia rautulampia ja kolmatta leiripaikkaa, matkaa tulee noin 10 km. Keli oli kohtuullisen tyyni ja aurinkoinen, eli parempaa vaellussäätä ei voisi toivoa. pysähdyimme lammille käveltyämme 4,5 km. No kenelleekään ei varmasti tule yllätyksenä ettemme saanut mitään. Jatkoimme kävelyä upeissa maisemissa, suoritimme joen ylityksenkin. Kolmas leiripaikka sijaitsee kohtuullisen ison lammen rannalla. Lähettyvillä on myös yksi pienempi lampi ja kohtuu iso järvi. Lähi lammellamme näkyi lupaavia tuikkeja, joten huomenna kelan laakereita koetellaan, kun tunturijärvien ohjukset mellastavat siiman päässä.
Keskiviikko 8.9.
Heräsimme aamulla tukahduttavaan hajuun ja kuumuuteen. Äkkiä ulos pussista ja lähi purolle pylly pyykille. Aamu vellit syötyämme vedimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla kurahousut jalkaan ja lähdimme kalalle. Päivä oli todella lupaava, saimme jopa näköhavainnon n. 10 cm raudusta. Maakotka oli kait haistanut kaksi raadolta haisevaa kalastajaa lammen rannalla, kun niin kovasti kävi pyörimässä ympärillämme. Kalastelimme lähi lampia ja isompaa järveä, varmasti tuli kokeiltua kolme rasiallista eri näköisiä ja kokoisia perhoja... ja mikko hukkasi punaisen lottolipankin... Kaikki on mennyttä!
Kalastimme koko päivän, mutta emme saaneet saalista. Mikko kävi hartioita myöten tutustumassa järveen ja jälleen saatiin reissulle hintaa, kun Mikolla sattui olemaan Sony mycken selkätaskussa ja ilman muovipussia... Sony sattui hieman hörppäämään vettä... Perkeleen perkele! Heikkoja vehkeitä kun ei vähää kosteutta kestä!
Illalla paistoimme lettuja ja katselimme mahtavia revontulia. Pöllökin kävi pyörähtämässä jos vaikka pääsisi osingoille. Tämä oli reissun kylmin yö, alimmillan elohopea kävi asteen pakkasen puolella.
Siwa... Yllättävänkin lähelläTorstai 9.9.
Aamulla silmiä avatessamme ja teltasta ulos könytessämme sää oli jälleen kohdillaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Leiri purkuun ja edessä on siirtyminen kohti neljättä ja samalla reissun viimoista leiriämme. Matkaa kertyi määränpäähän noin viisi kilometriä. Paikan päällä taas paketti levälleen ja leiri pystyyn, jälleen kotka kävi hämmästelemässä touhujamme. Ennen kalalle säntäämistä kävimme kunnon pesulla raikkaassa tunturijärvessä. Saimme nauttia mahtavasta kelistä ja ennenkaikkea komeista maisemista. Tänään meillä on viimoinen hetki saada siiman päähän ylänköjen kunkku. Odotukset ovat jälleen korkealla, sillä näimme järveltä lähtevässä purossa pieniä rautuja.... Ehkä järvessä on isompia.
No kuinkas kävikään. Järvi oli päällisin puolin tarkasteltuna paras tähän mennessä... syvä, jyrkkä reunainen ja kivi pohjainen.. kyllä siinä kelpaa raudun uiskennella. kalastimme usean tunnin ilman minkäänlaista elonmerkkiä. Otimme käyttöön salaisen aseemme ja menimme purolle narraamaan niitä pieniä rautuja, joita näimme tullessamme. Mikko se veti ensimmäisen tappajan... 5 cm täyttä voimaa =). No ei tämä ilottelu tähän jää, Mikko sai vielä toisen noin vaaksan mittaisen pedon.
Purolla ollessamme nousi yllemme kunnon hernerokka sumu. Hyvä että löysimme takaisin teltalle ja iltakin alkoi pimentymään. Varmasti nahkakompassilla suunnistaen löysimme takaisin leiriin ja aloimme tekemään ruokaa. Toivottavasti huomenna ei ole samanlainen keli, sillä matkaa autolle on noin 22 km. Nukkumaan käydessä teltassa oli ihan virallinen hernerokka sumu, sillä se oli väriltään vihreää =)
Perjantai 10.9.
Reissusta on jäljellä enää todellinen via dolorosa, matkaa autolle n. 22 km ja rinkan paino kipuaa kaikkine rautuineen vajaaseen kolmeenkymmeneen =). Aikaisin amulla hutut naamaan, leiri kasaan ja suuntima kohti bidjovaggenia.
Klo 11 aloitimme marssin. Alkuun vaelsimme noin 5 km joelle, jonka ylitimme ja pidimme taktisen tauon. Tarkoituksena oli vaeltaa noin viisi kilometriä kerrallaan ja pitää tauko. Seuraavaan pätkään mahtui melkoinen nousu ja laskeutuminen poromiesten majoille, pätkä venyi noin 7 km mittaiseksi. Majojen jälkeen pidimme ruokailu tauon, jonka jälkeen huitaisimme viimeiset 10 km suoraan autolle. Poromiesten majojen jälkeen nousi jälleen sumu, mutta onneksi pääsimme kävelemään loppumatkan mönkijäuraa pitkin. Viimeiset kolme kilometriä olivat melko tuskallisia, mutta raivolla kun mennään niin ei pieni kipu haittaa. Autolla olimme n. klo 20 ja miehet kohtuu väsyksissä kävelystä.
Pakkasimme romut autoon ja vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja karavaani kohti Suomea. Enontekijössä pysähdyimme kalj... kahville paikalliseen karaoke kuppilaan, jossa tunnelmaa jo viriteli paikallinen Kari Salmelainen. No ei siinä kauaa kestänyt menoa katsella, vaan suuntasimme kohti Yllästä. Sen verran kovasti miehiä väsytti kokopäivän kävely, että otimme pienet nokkaunet, n. 10 tuntia, levähdyspaikalla Ounasjoen varressa.
Lauantai 11.9
Heräsimme aurinkoiseen aamuun, ja enempää aikailematta lähdimme etenemään kohti Ylläksen Eväskoria. Pelipaikoilla olimme siinä klo 11 ja Eväskori aukesi vasta klo 12, joten meille jäi hyvin aikaa käydä ostamassa poronlihat viemisiksi kotiin. Ravintelin auettua vetästiin pizzat naamariin ja lähdettiin etenemään kohti Etelä-Karjalaa.
Mikko teki hyvän sijoituksen ja osti Jouni Hynysen Kesämies pokkarin. Mikko ajoi koko matkan Kuukanniemeen ja Aksu luki kirjaa ääneen vieressä. Kotinurkilla olimme noin klo 24.
Pienenä yhteen vetona: ajamista yhteensä 2400 km, kävelemistä n. 60 km ja ei ainuttakaan mainittavaa kalaa.
No.. Mikä sitten meni pieleen?
Ajoitus. Reissu olisi pitänyt tehdä kuukausi tai kaksi aikaisemmin, jos olisi mielinyt kaloja saada.
Vajaa miehitys. Team Kosteau ei ole koskaan ollut liikkeellä näin vajaalla miehityksellä.
Matkaseura. Haju oli käsittämätön.
Tämä nyt lienee tuon tilityksen jälkeen ihan turhaa, mutta kokonaisuudessaan mahtava reissu. Upeita maisemia, paljon kävelyä ja karua luontoa. Olemme molemmat valmiita lähtemään uudelleen... vaikka kaloja ei saisikaan.
VIDEOPLÄJÄYS TULOSSA... TÄNÄ TAI ENSI VUONNA
.JPG)
